Tänään käytiin taas Piitun kanssa jäljellä. Tein kaksi lyhyttä, noin 7-metristä suoraa jälkeä, jotka vanhentuivat reilusti yli puoli tuntia. Itse askelissa ei ollut yhtään nameja, ainoastaan jälkien lopuissa pakasterasioissa.
Ekalle jäljelle Piitu lähti reippaasti, mutta harhaili muutaman metrin sivuun. Korjasi kuitenkin taas hienosti ja palasi jäljelle. Vauhti oli aika mukava, näki selvästi että taas keskitytään hommiin :) Toinen jälki sujuikin sitten oikein mainiosti, Piitu lähti jälleen hienosti nenä maassa eikä harhaillut jäljeltä, vaan eteni todella suoraviivaisesti ja hyvällä vauhdilla. Pakasterasian ohi paineli taas sitä huomaamatta :D Piitua eivät paljon esineet jäljellä kiinnosta.
Selkeästi näyttää siltä, että emäntä on turhan vaatimaton jälkien pituudessa :D Täytyy alkaa rohkeasti pidentämään jäljen pituutta, näillä nykyisillä tuntuu että heti kun koira pääsee vauhtiin jälki jo loppuukin. Piitu vaikuttaa kuitenkin erittäin jälkiuskolliselta koiralta, en usko että keskittyminen ihan hevillä herpaantuu vaikka pidempään joutuisikin ajamaan. Myös keppejä pitää alkaa treenaamaan ihan urakalla, jos joskus kisaamaan aiotaan... varmaan ensin aloitellaan ihan ilmaisutreenejä ilman jälkeä ja sitten pikkuhiljaa aletaan lisäämään kepukoita myös metsään! Täytyy kuitenkin miettiä tähän joku ns. "sotasuunnitelma", että kepit tuntuisivat heti alkuun superkivoilta. Tai no, kyllähän Piitu rakastaa keppejä ihan jokaisella solullaan, mutta että ne saataisiin rauhallisesti ilmaistua ja vielä sovussa luovutettua.
Käytiin tänään vielä iltasella vähän tokoilemassa ulkona. Paikalla ei juuri häiriötä ollut paria ohikulkijaa lukuunottamatta ja Piipulainen oli ihan huipputuulella :) Otettiin perusasentotreeniä ja seuraamista (pari askelta eteen ja käännös), vähän kaukoja ja lyhyt paikallaanmakuu. Piitu teki hienosti ja innokkaasti, voi miksei se voi toimia näin myös häiriön alla?!? Siinä sitä onkin meille tavoitetta!
Odotellaan tässä myös Piitun juoksuja alkavaksi. Tänään treffattiin taas BJ ja Chico, ja kovasti olivat pojat kiinnostuneita Piitun peräpäästä... ainahan ne Piitua seurailevat, mutta nyt pari kertaa koitettiin jo hypätä selkäänkin. Piitu kyllä antoi pojille turpaan jokaisen yrityksen jälkeen ;) Katsotaan ja seuraillaan, vaikka valmiiksi jo harmittaa kaikki aktiviteetit ja treffit jotka meiltä jää väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti