Tämänpäiväisistä treeneistä voisi joku todeta vaikkapa näin: Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.
Tänään alkoi siis DogiTiimin uusi tokokurssi. Päästiin kurssille Piitun Parhaimmasta Parhaimman Kaverin eli Emman kanssa, eli jo heti autossa oli armoton mölinä ja riehuminen päällä. Tässä vaiheessa osasikin jo pelätä pahinta...
Ekana treenattiin taas kontaktia, eli pidettiin namia koiran nenän edessä ja kun se katsoi silmiin, niin palkattiin. Koiran tuli myös katsoa joko namia tai ohjaajaa, eli jos katse alkoi harhailla muualle piti namia siirtää vaan uudestaan nenän eteen. Piitu kunnostautui lähinnä huutamisessa, haukkumisessa ja muiden koirien vilkuilussa. Jes! Sain ehkä kaksi-kolme kertaa palkattua.
Sitten koitettiin leikkimistä. Tuskanhikeä pukkasi - ei koiralla vaan ohjaajalla - kun koitin saada lelusta muita koiria (lähinnä Emmaa) kiinnostavamman. Hetki koitettiin vetää lelua maata pitkin. Ei. Sitten koitin heitellä sitä ilmassa. Ei. Sitten keksin heittää lelun kauemmas ja juosta itse perässä. Ei. Järkyttävä hiki vaan nousi pintaan (huono kunto ehkäpä) ja ärsytys oli maksimilukemissa.
Seuraavaksi otettiin jokainen koira yksitellen tekemään perusasentoa ja yhden askeleen seuraamista. Piitu sai olla ensimmäinen ja pistikin jälleen parastaan. Tai sitten ei... No, lopulta saatiin pari onnistunutta perusasentoa ja ihan hyvää seuraamistakin aikaiseksi. Anukin kehui että Piitu teki tänään hyvät perusasennot. :) Ihan lopuksi jokainen koira teki vielä luoksetulot. Piitu odotti ihan kivasti ja juoksi vauhdilla luokse, mikä pelasti vähän surkeita fiiliksiä. Otettiin loppuun vielä pari samanlaista kontaktiharjoitusta kuin aluksi, joista saatiinkin onneksi vielä pari onnistunutta suoritusta.
Vaikka ohjaajalla fiilikset ovat hippasen maassa juuri nyt, niin ei kai tässä auta surkutella, vaan katsoa eteenpäin. Huomenna jatkuu taas armoton treenaaminen, mutta nyt pitäisi siirtää kyllä jo liikkeet olohuoneesta ulos ja mielellään vielä häiriön alaiseksi.
Emman kanssa on jo sovittu treenitreffit huomiseksi, toivottavasti vielä loppuviikosta päästäisiin vaikka uuden tuttavuuden, ihanan Boris-rhoden kanssa treenaamaan... Ensimmäisellä tapaamiskerralla Piitu päästi viettinsä valloilleen ja lähti jäljestämään pupua ihan oma-aloitteisesti, joten jos seuraavalla kerralla se pysyisi edes näköpiirissä, olisi se jo voitto meille. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti