Jälkikurssilla

Tänään päästiin vihdoin pitkään odotetulle PiskiPalvelun jälkikurssille! Piian ja Donna-koiran kyydillä lähdimme aamuyhdeksältä Minkiötä kohti. Tavaroita oli pakkailtu koko edellinen ilta ja töissä puhuttu kurssista ja jälkimerkeistä melkein koko viikko... ;) Samalla kurssilla siis meidän kanssa oli kaksi työkaveria Zoojattaresta. Aamulla ilma oli vähän harmaa ja suhjuinen, mutta parani huomattavasti päivällä ja lopulta saimmekin nauttia lämpimästä auringonpaisteesta. Ihanaa!

Kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa käytiin läpi jäljen tekemistä ja merkkaamista, välineitä sekä kaikkea muuta yleistä jäljestyksestä. Anne osasi selittää asiat hyvin ja selkokielisesti, joten teoriaosuus oli oikein antoisa. Vaikka aika paljon jäljestyksestä noin teoriassa tiesinkin etukäteen, tuli silti paljon uutta ja ennenkaikkea uusia oivalluksia. Halu jäljelle kasvoikin siis entisestään jo heti alkuun :)

Noin puolentoista tunnin höpöttelyjen (välillä vähän ohi aiheen) päästiin sitten tositoimiin. Ensin tehtiin kaikille koirille (5kpl) lyhyet, n. 5-7 metrin pituiset suorat jäljet. Nameja ei askeliin laitettu, vaan ne odottivat pakasterasiassa jäljen päässä. Piitu jäljesti omansa kuin itse varmuus, en juuri ehtinyt kissaa sanoa kun typy oli jo pakasterasialla! :) Sieltä sitten jäljesti tietysti vielä saman reitin jota jäljen tehnyt Anne oli kävellyt pois, eli jatkoi sujuvasti namipurkilta eteenpäin heti namut syötyään. :D Piitulle jäi selkeästi sellainen "tää loppui nyt liian nopeesti"-olo. Autoon ei olisi sitten millään halunnut takaisin. Häntä koipien väliin ja hirveä läähätys kun yritin pyytää, kehottaa, käskeä, houkutella... mikään ei tehonnut. :/ Lopulta menin itse istumaan takaboksiin ja sain nameilla houkuteltua ensin etujalat autoon, sitten lopulta koko koiran. Ikävä oli jättää piski sinne yksin, koska selkeästi ahdistui tosi paljon yksin olemisesta. :(

Ensimmäisten jälkien jälkeen käytiin syömässä herkullista kasvissosekeittoa sekä vastaleivottuja sämpylöitä. Sitten otettiin taas hieman teoriaa ja käytiin läpi miten koirut selviytyivät ekoista jäljistä. Kolmen maissa päästiin takaisin metsään ja nyt Anne teki kaikille pidemmät jäljet, joissa kaikissa oli kolme namipurkkia.

Piitun vuoro oli toiseksi viimeisenä, mutta oli myös hyvää harjoitusta seurata miten muiden koirat ajoivat jälkiä ja miten pitää reagoida jos koira ei esim. seuraa jälkeä vaan kääntyykin takaisin. Piitun autosta hakeminen ja jälkipaikalle kulkeminen oli taas melkoista härdelliä (Piipu keräsi taas kierroksia jostain ja haukkui ja ulisi esim. ihan vieraan kurssikaverin perään... melkoista.) mutta kun saatiin valjaat päälle ja vein typyn valjaista kiinnipitäen ensimmäisen merkin kohdalle, muuttui homman nimi täysin ja Piitu lähti jäljestämään keskittyneenä. Vauhti oli aika luja ja namipurkit eivät kiinnostaneet, vaan neiti veti suoraan jäljen päähän jossa sitten hirmuiset kehut tietysti ja namit viimeisestä purkista. :) Eipä tosiaan tälläkään kertaa kauheasti siinä ehtinyt fiilistellä, vaan Piitu oli niin määrätietoinen että ei harhautunut oikeastaan kertaakaan vaan kaikki oli ohi alle puolessa minuutissa! Ja toki "jäljestettiin" taas jäljeltä poiskin :D Tähän saatiin neuvoksi, että jos koira haluaa jäljestää, se saa tehdä sen mutta siltä ei vaadita mitään ja ohjaaja on passiivinen.

Kovasti Piitu sai kehuja nenänkäytöstään ja oli kuulemma tosiaan ihan luonnonlahjakkuus. :) Anne muisti myös monta kertaa kehua kuinka avoin ja ystävällinen Piitu on (= pussasi kaikkia moneen kertaan hyppäämällä). Kaiken kaikkiaan kurssi oli oikein antoisa ja ehdottomasti tuli meille tarpeeseen! Nyt saatiin se viimeinenkin varmuus lähteä metsään jälkiä tekemään ja ajamaan. Varsinkin kun näki kuinka hienosti Piitu teki töitä ja kuinka paljon se nautti nenänsä käyttämisestä.

Olen jo pennusta asti sanonut että jälki on Piipuskan laji ja se tuli tänään todistettua. ;) Se myös rauhoittaa mukavasti, vaikka tosiaan Piitun vauhti jäljellä oli melkoinen, mutta muuten nenän ja aivojen käyttö vähentää kierroksia mukavasti, eikä mukana ole edes muita koiria häiriöksi. Ihan mahtava laji meille!

Nyt vaan täytyy ahkerasti alkaa etsimään sopivia maastoja... pari hyvää onkin jo mielessä ja heti ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa ensimmäinen itsetehty jälki. Tästä se jälkiharrastus alkaa!