Ollaan oltu tällä viikolla erityisen ahkeria treenaajia! Normaalistikin treenataan joka päivä, mutta yleensä aika pienessä häiriössä (=olohuoneessa...), joten tällä viikolla ollaankin joka päivä menty ulos tokoilemaan. Tiistaina mentiin ihan kaksin, samalle "kentälle" missä eka tokokurssi pidettiin. Häiriötä oli kyllä ohikulkevien ihmisten ja autojen merkeissä ihan riittämiin ja alkuun Piitulla olikin vähän motivaatiopula. Alkuongelmien jälkeen saatiin kuitenkin ihan onnistunut, noin 15 minuutin treenipätkä, lähinnä perusasentoa, parin askeleen seuraamista, istumista ja maahanmenoa.
Eilen käytiin ensin lenkillä, jonka jälkeen suunnattiin taas samaiselle "kentälle" kaupunkiin. Emma-riisenin piti tulla meille treenikaveriksi ja häiriöksi, mutta Emman emännän hevostelut veivätkin vähän enemmän aikaa, joten tokoiltiin Piitun kanssa jo odotellessa. Ensin leikittiin patukalla, jonka jälkeen Piitu olikin tosi mukavanoloinen ja otti kivasti kontaktia. Otettiin taas perusasentoa, seuraamista (etenkin käännöksiä) ja vähän kaukoja. Piitu teki hommia tosi kivasti ja saatiin monta onnistunutta pätkää aikaiseksi. Kivaa joskus onnistuakin :) Emman saapuessa näköpiiriin palkkasin lähinnä katsekontaktista, enemmästä on ainakin vielä turha haaveilla. Kuten jo Annin kanssa totesimme, nyt kostautuu se, että E ja P ovat aina päässeet vapaaksi tms. muuta kivaa kun näämme. ;) Olis kai joskus pitänyt aiemmin jo treenata yhdessä... Ainakin vielä toinen on ihan liian suuri häiriö.
Tänään käytiin tokoilemassa Piitun (ja emännän) uuden suosikkipojan eli Boriksen kanssa. Ensin päästettiin piskit pellolle painelemaan suurimman höyryt pois (Piitu ei lähtenyt pupun perään tällä kertaa!) ja meno oli taas aika vauhdikasta. ;) Mutta kiva oli menoa katsella, vihdoinkin Piipulla on kaveri joka tykkää juosta! Kerättiin koirat narun päähän ja suunnattiin lukion pihalle tokoilemaan. Piitulla oli taas vaihteeksi "vähän" käynnistymisongelmia, vaikka otettiin ihan reippaasti välimatkaa Borikseen. Yritin pysyä rauhallisena ja palkata katsekontaktista, ja pikkuhiljaa sitten vaatia vähän istumista ja maahanmenoa. Yleensä Piitu terästäytyy aina kun on paljon tekemistä; nytkin pari nopeaa istu-maahan-sarjaa peräjälkeen saivat hetkeksi Piitun silmät kääntymään ylöspäin, mutta sitten taas rupesivat Boriksen touhut kiinnostamaan enemmän. Saatiin sentään tehtyä pari perusasentoa (ihan megaisolla käsiavulla tosin) ja pari askelta seuraamista namin kanssa. Siinä kai se :D
Tästä on suunnan pakko olla vain ylöspäin. Lisää häiriötreeniä! Ja ehkä pakko madaltaa hieman vaatimustasoa, tästä eteenpäin aletaan ihan alusta eli katsekontaktista häiriön alla. Turha vaatia sen enempää jos toinen ei ole oikeassa vireessä ja kaverikoira kiinnostaa enemmän. Pitäisi emännänkin joskus muistaa, että Piitu ei ole häiriössä treenannut juuri kuukautta enempää...
Ainiin, ja jäljelläkin käytiin, tosin viime lauantaina. Tein kaksi aika lyhyttä, ehkä 6-7 metristä suoraa jälkeä, joiden annoin vanheta n. puoli tuntia. Sillä aikaa satoi jonkin verran ja jälkeä ajaessammekin satoi. Piitu ajoi molemmat tosi hienosti, ekalla jäljellä lähti ehkä metrin verran sivuun, mutta korjasi nopeasti ja jäljesti hienosti loppuun asti. Myös toinen jälki meni varmasti. Vauhtia oli näillä kerroilla onneksi aika paljon vähemmän kuin kurssilla, eli Piitu joutui nyt oikeasti keskittymään enemmän. Ensi viikonloppuna taas uudestaan jäljestämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti