Juuri agilitytreeneistä kotiutuneena voisi kai heti näpytellä ajatukset ylös, jälkeenpäin niitä ei enää muista niin tarkasti.
Piitu oli taas tänään aika oma itsensä, vaihtelevasti tosi hyvä ja sitten taas nenä maassa ja omissa maailmoissa. Aloitettiin ns. taipumisharjoituksella, jossa esteet olivat niin, että koiran piti käyttää kroppaansa ja taivuttaa itseään hyppyjen aikana. Piitu oli tässä ihan hyvä, ei harhaillut ja lähti ihan innokkaasti hyppäämään.
Sitten lyhyttä rataa. Kolme estettä (joista kaksi ensimmäistä suorassa linjassa toisiinsä nähden, kolmas hieman vasemmalla), U:n muotoinen putki ja taas kaksi estettä. Jätettiin koira ensimmäisen esteen taakse ja käveltiin itse kolmannen luokse. Koska kolmas este ei enää ollutkaan ihan suorassa linjassa kahden ensimmäisen lailla, piti "työntää" koira ohjauksella hyppäämään se. Piitun kohdalla piti käskyttää jo kun se hyppäsi toista estettä, pari kertaa olin ihan armottomasti myöhässä ja sieltähän se neiti tuli täysillä luokse. :P Sitten taas kun ohjaus osui oikeaan kohtaan, haki Piitu hienosti kolmannen esteen. Kyllä se koira tekee kun sitä ohjataan oikein :)
Otettiin siis ensin vain näitä kolmea estettä niin että kolmannen jälkeen oli namikuppi. Sitten otettiinkin koko rata loppuun asti. Tänään meille suurinta päänvaivaa aiheutti - ihme kyllä - PUTKI. Piitu ei olisi millään halunnut mennä putkeen sen vasemmasta päästä. Väisti aina viime hetkellä, nuuski kovasti putken ympäristöä ja sen suuta. Ei vaan mennyt millään sinne, toisestä päästä meni kyllä ihan oma-aloitteisesti sisään... Tosi ihme juttu, tähän mennessä Piitu on kuitenkin aina mennyt putkeen tosi vauhdilla, nyt jouduin viemään sen sinne kaulapannasta ja työntämään vielä vähän vauhtiakin. Ja tosiaan ongelma oli vain se putken toinen pää. Joku kovin ihmeellinen haju tms. siinä oli, en oikein jaksa uskoa että Piitu halusi olla vain hankala...
Pakko kirjoittaa vielä sananen eilistä tokoiluista. Mentiin iltapäivästä Piisamin kanssa puistoon tarkoituksena hinkata vähän perusasentoja. Ja Piitu oli kyllä niin mainio! :) Innokas olematta kuitenkaan ylihysteerinen, nopea kun mikä ja teki kaiken pyydetyn niin kovin tarkasti. Jo kun tultiin puistoon, alkoi heti tapittamaan silmiin. Tehtiin siis perusasentoja, välillä niin että otin askeleen oikealle, välillä taas askeleen eteen jne. Lisäksi vähän seuraamista niin, että namikäsi nousee aina hetkeksi ennen palkkaa ylös ja liikkeestä pysähtymistä, koska sen pitäisi nyt olla tehotreenissä. Kaikki sujui kyllä tosi hyvin, olin yhtä hymyä treenien jälkeen. On se vaan hieno koira :)) Loppuun otettiin yksi luoksetulo vähän lyhyemmästä matkasta, ehkä 6-7 metristä, koska tarkoituksena oli tehdä nyt myös se loppuasento kunnolla. Olen ottanut tavaksi odotuttaa Piitua aina hetken ennen kutsumista, jotta ei yrittäisi ennakoida. Piitu odottaakin nykyään aina niin hienosti, hievahtamatta istuu ja katsoo, kunnes saa kutsusta tulla täysillä luokse! Ihana piski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti