Tänään kokoonnuttiin siis taas porukalla Pilvenmäelle. Treenikalenterissa oli tänään hakua!
Jokainen koira pääsi vuorollaan kentälle tekemään "risteilyjä". Maalimiehet seisoivat kentän molemmin puolin (etäisyys vähän vaihteli koiran mukaan), ohjaaja ja koira keskellä. Ohjaajan piti olla koko ajan passiiviinen. Maalimiehet taas vaihtelivat vuorotellen passiivisesta kutsuvaksi, eli toinen oli kyykyssä ja toinen seisoi passiivisesti. Koiraa ei lähetetty, vaan se piti itse lähteä kyykyssä olevan maalimiehen luo.
Piitu katseli tovin toista maalimiestä joka oli kyykyssä ja lähti vasta luokse kun MM heilutti vähän kättä maata pitkin. Sen jälkeen Piitu lähtikin tosi vauhdikkaasti kohti ja sai MM:ltä hurrrjasti nameja ja kehuja. Hetken päästä tämä MM nousi seisomaan ja muuttui passiiviseksi, samalla kun toisella puolella oleva MM meni taas kyykkyyn. Piitu risteili vauhdikkaasti, pari kertaa nenä meni taas vähän maahan ja hetken kesti tajuta milloin piti vaihtaa puolta. Viimeiset pari kertaa juoksi kuitenkin tosi vauhdilla ja tuntui pikkaisen hiffaavan harjoituksen ideaa. Ja mikäs siinä kun pääsee ihanien ihmisten luokse ja niiltä saa vielä makkaraakin! ;)
Kun kaikkien koirat oli tehneet risteilyt, tarkoitus oli siirtyä metsään tekemään tuuli-ilmaisuja. Päästiin kaikki metsään ja mietittiin juuri tuulen suuntaa, kun yhtäkkiä sain piston käteen. Hetken päästä toisen melkein samaan kohtaan. Oltiin asettauduttu mukavasti juuri maa-ampiaisten pesän päälle! Juosten pois metsästä tietysti samalla kun kiukkuiset ampparit pörräsivät ympärillä. SATTUI. Ja sattuu vieläkin, vaikka pistoista on pari tuntia aikaa. Onni onnettomuudessa oli se, että koirat odottivat vielä autoissa, eikä yksikään niistä saanut pistoksia.
Hylättiin siis metsäilyt siltä kertaa ja otettiin kentällä toiset risteilyt kaikille koirille. Tällä kertaa vain toinen MM meni vähän kentän ulkopuolle "puskiin", niin että oli puoliksi piilossa. Piitu pelästyi yhden kerran maalimies-Anua joka oli vähän piilossa, stoppasi vauhdin kokonaan ja haukahti :D mutta meni kuitenkin heti sen jälkeen rohkeasti hakemaan namia. Ihan hassu tyttö! Hyvä mieli jäi kuitenkin itselle treeneistä ja toivottavasti piskille myös. Ainakin tänään sai juosta ja hakea paljon namia!
Tosin voi olla että me Piitun kanssa uskaltaudutaan hakumetsään seuraavan kerran vasta talvella :( Tulisi vaan jo ihana talvi, ei tarvitsisi huolehtia käärmeistä tai amppareista! Säikäytti kyllä sen verran ja vielä enemmän kauhistuttaa kun ajattelee että Piituakin olisi voitu pistää. Hyi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti