Piitua ei ole oikein viime päivinä huvittanut treenailla. Toivon syvästi että tämä on vain jotain lähestyvien juoksujen aiheuttamaa kiukuttelua, eikä mikään pysyvä olotila. Tekeminen on vähän hidasta, epätarkkaa ja keskittyminen putoaa jos palkka viipyy (odotan esim. että korjaa itse vinon perusasennon). Turhauttavaa kerrassaan. Äänitehosteetkin ovat taas löytyneet ja neiti piippaa lähes 24/7. Aamulla, ennen lenkkiä, lenkin jälkeen, kesken treenien, treenin jälkeen, ennen ruokaa, ruuan jälkeen jne jne. Kuvio tuli varmaan selväksi :P Tuntuu ettei mikään ole nyt hyvin.
Pitkien treenien sijaan ollaan nyt naksuteltu joka päivä noin 10 minuuttia kerrallaan, lähinnä pepputreeniä perusasennossa, kaukojen maasta ylösnousemista ja noutokapulan nenäkosketusta. Sen lisäksi vain pitkiä lenkkejä (jotka sentään ovat sujuneet kivasti ja ilman vetämisiä!) märistä syyskeleistä piittaamatta. Onni on koiran kurahaalari!
Tällä toivotaan nyt kovasti a) että Piitu aloittaisi ne ilmassa roikkuvat juoksunsa NYT (muuten ne on päällä vielä joulunakin) ja b) että neidin kadonnut motivaatio löytyisi. Ja toki vielä c) että ohjaaja oppisi paremmaksi koirankouluttajaksi, eikä aina turhautuisi jokaisesta vastoinkäymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti