Ninja pääsi omalla vuorollaan ensin tutustumaan halliin tepastelemalla vähän ympäriinsä ja koska se oli siellä heti kuin kotonaan, aloitettiin treenit! Ensin putkea mahdollisimman lyhyenä niin, että Suvi piti pentua ja menin itse houkuttelemaan putken toiseen päähän. Ensimmäisellä kerralla putki vähän jännitti, mutta kun se sinne saatiin kerran hellästi tungettua, ei jatkossa ollut enää ongelmaa! Seuraavat kerrat sujuivat oikein vauhdikkaasti, joten ilmeisesti putkesta tuli kiva juttu.
Täysillä putkesta ulos! |
Myöskään pentu-A ei tuottanut ongelmia, ensimmäisellä kerralla Ninja kurotteli kovasti namin perään eikä oikein tajunnut käyttää takajalkoja kiipeämiseen, mutta houkuttelun jälkeen pentu löysi takaraajansa ja sitten sitä paineltiin taas ylös alas estettä. :) Ei paljon päätä palellut tulla alas täysillä, vaikka yritin tietysti himmata pennun vauhtia kontaktille. Kun sitten suunnattiin kohti seuraavaa estettä ja käänsin Ninjalle selkäni, karkasi se omatoimisesti pentu-A:lle! Aika huikeaa miten rohkea ja reipas se on. :)
Päätä ei huimaa hurrrrjan ison A-esteen huipulla. |
Viimeisenä Ninja pääsi vielä tekemään "estehyppyä", eli juoksemaan siivekkeiden väliin laitetun speedbumpin yli. Suvi piteli kiinni ja menin esteen toiselle puolelle kutsumaan. Hienosti meni ja vauhtia oli ainakin miljoonasti!
Toivottavasti tästä tylleröstä saadaan tulevaisuudessa muovattua agilityrhode! Ainakin nyt oli hirveästi intoa tehdä, toivottavasti se säilyy jatkossakin. Suville ISO kiitos meidän ohjauksesta!
Treenihallilta suunnattiin lenkille hiekkakuopille vaatimattoman kahdeksan koiran lauman kanssa. Ninja viipotti ensimmäistä kertaa näin ison sakin mukana, mutta ei juurikaan arkaillut vaan painatti menemään sen mitä pentujaloistaan pääsi. Igorin kanssa Ninja otti vähän matsia (ja jäi odotetusti kakkoseksi, Igor kun painaa melkein yhtä paljon kuin Piitu!!) ja teki tuttavuutta vanhempien rhodesiankoirien (Polkka ja Dara) ja beussien (Sini ja Bro) kanssa. Pienen Otti-bortsun kanssa Ninja ei tainnut juurikaan osua nenäkkäin.
Lenkin jälkeen mentiin vielä kahvittelemaan Riikkiksen ja Pasin ihanaan kotiin. Nälkä alkoi jo olla, mutta onneksi kaikki tarjottavat olivat oikein maistuvia. Illan kruunasi se, että pääsin rapsuttelemaan ihania mäyräkoiranakkeja, eli Papua ja Maissia!
Kotimatkalla häkissä oli melko rauhallinen koira, joka kävi kotitalon edessä pissalla ja raahusti sen jälkeen sisällä häkkiin nukkumaan. Sen jälkeen pennusta ei näkynyt jälkeäkään koko iltana, tosin kuorsaus kuului tasaiseen tahtiin. Kotonahan meitä odotteli innokkaana Piitu ja jälleennäkeminen oli kovin riemuisa molemmin puolin! Itsellekin ehti tulla jo ikävä pientä Piisamia. Toivottavasti pikkuvalkea pääsee kuitenkin mukaan jatkossa! :)
Kiva päivä siis kaiken kaikkiaan, näitä lisää kiitos. Treeniä, lenkkiä ja uusia koira- sekä ihmistuttavia, ihan parasta!
Kuvista kiitos Riikkikselle!
1 kommentti:
Ai että "ihanaan kotiin"? Kiitos vain tuosta kommentista, lämmittää mieltä täällä remppakaaoksen keskellä eläessä :)
Lähetä kommentti