Varmaan lähemmäs 10 vuotta on ehtinyt kulua ilman jyrsijöitä, aikaisemmin kotona asuessani meillä oli marsuja ja rottia. Nyt viime kuukausina on pientä kuumetta ollut taas havaittavissa ja minnekäs sitä jyrsijäharrastaja raidoistaan pääsisi. ;) Näin pientä jyrsintä en tosiaan ole aikaisemmin omistanut, mutta hyvin meidän yhteiselo tuntuu alkaneen!
Suuret metsästäjät Nemi & Piitu eivät edes tiedä että meillä asustaa pieni jyrsijä. Holgin boksi on ainakin tilapäisesti meidän keittiössä, jossa molemmat ovat kyllä käyneet, mutta kumpikaan ei ole mitään erikoista huomannut. Ja hyvä niin!
Juuri päiväunilta heränneenä.Holger on kovin rauhallinen kaveri ja nukkuu lajityypillisesti suurimman osan päivästä. Se on saanut aikasemmin aika pahasti siipeensä asuessaan veljiensa kanssa, mutta hellässä hoidossa sen haavat ovat parantuneet ja ikävistä tapahtumista muistuttavat enää hieman repaleiset korvalehdet. Onneksi Holgi ei kuitenkaan ole katkera, vaan luottaa edelleen ihmisiin. :) Nyt se saa asustaa meillä oman boksinsa kunkkuna!
2 kommenttia:
Voi Holger! Ihan tässä omakin jyrsijäkuume nostaa päätään, mulla on ollut gerbiilejä ja hamstereita aikoinaan. Holger on varsin viehättävän näköinen nuorimies!
Hih, hän on kyllä kovin valloittava! Mullakin jyrsijäkuume on tän nykyisen työn myötä noussut ihan järkyttäviin lukemiin... Onneksi nyt saa Holgerista vähän helpotusta. ;) Gerbiilit on kans niin ihania, ne oli mulla oikeastaan haaveissa ensisijaisesti, mutta nyt kävi näin hassusti!
Koitan kovasti taistella vastaan halua ottaa lisää noita pieniä, "koska nehän on niin vaivattomia ja helppoja ja hyvin meille vielä mahtuu ja ja..." :D
Lähetä kommentti