Chico 24.5.2008 - 18.7.2011

Berminas Chic Charmeud

"Chico"



24.5.2008-18.7.2011

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,

on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

Et suruja tunne taivaan tiellä,

on monet rakkaat vastassa siellä.

Sinä elät myöskin keskellämme,

koska säilyt aina sydämissämme.

Lepää rauhassa, isoveli. Emme olisi tahtoneet sinua vielä päästää pois.

Tällä hetkellä on vain pohjaton suru ja kaipaus. Piitu & co palaa linjoille, kun pystyy.

Potilas

Välillä on päiviä kun toivoisi, että koira olisi vietitön lapanen.

Torstai-iltana Piitu kaasutteli pupun perään kaupungissa ja siitä seurauksena anturat kärsivät vahinkoa. En tiedä menivätkö ne rikki asfaltilla luukuttamisesta vai äkkijarrutuksesta kun remmi jäi kiinni katukivetykseen, vaiko molemmista.

Piitulla oli tosiaan panta kaulassa ja remmi laahasi perässä, sillä se onnistui vetämään mut kumoon ja samalla ote remmistä lipesi. Pupu lähti meistä metrin päässä ja Piitu pääsi ihan sen kannoille. Muutamassa sekunnissa ne katosivat naapurilähiöön, kuulin vain Piitun ajohaukun kaikuvan.

Onneksi koira löytyi noin viiden minuutin päästä yhtenä kappaleena, se oli tosiaan jäänyt remmistään kiinni, ilmeisesti tulessaan jo kotiin päin. Sitä oli kuulemma useampi ihminen yrittänyt ottaa kiinni, mutta Piitu ei ollut antanut kiinni kenellekään vieraalle. Kuulin myös muutamalta silminnäkijältä, että vaikka Piitu oli käynyt autotiellä, siihen ei ollut kukaan törmännyt.

Vielä siinä kun odoteltiin kyytiä kotiin, useampi ihminen tuli juttelemaan ja kyselemään onko koira kunnossa. Erityiskiitokset Boriksen isännälle, joka sattui paikalle juuri oikeaan aikaan ja toimi henkisenä tukena tärisevälle omistajalle! :) Sydäntä lämmitti myös vieraiden ihmisten apu ja huoli koirasta.

Nyt tassuja on tosiaan hoivattu jo muutama päivä, laitoin kahteen eniten kärsineeseen tassuun siteet ja jokaisessa tassussa on nyt ollut lasten sukka. Sääkin muuttui tottakai heti sateiseksi, joten ulkona ollaan käytetty lasten kurarukkasia vielä sukkien suojana. Tassuja on putsattu vuorotellen Betadinella ja desinfioivalla suihkeella.

Eilinen meni pääosin lepäillessä, Piitu arkoi jalkojansa aika lailla, eikä suuremmin tahtonut liikkua. Tänään meno ja meininki on ollut ihan erilaista; Piitu tahtoisi taas seurata mua joka paikkaan ja ulkonakin yritti päästä hihna kireällä tuoksujen perään. Lisäksi se on jo alkanut piippalla tylsyyttä ja kaipaisi selkeästi aktiviteettiä.

Tassujen hoitaminen on Piitun mielestä ihan totaalisen tyhmää, mutta sehän inhoaa kaikkea jalkojen käsittelyä aina tassupesuista kynsienleikkaamiseen. Häntä menee koipien väliin, korvat päätämyöden ja ilme muuttuu loukkaantuneeksi. Muuten kyllä siteet ja sukat ovat saaneet olla ihan rauhassa, onneksi! Piitu osaa kävellä niillä eikä yritä repiä niitä pois.

Anturatkin näyttävät tänään paljon paremmilta. Tämä yö nukutaan ilman sukkia, jotta tassut saavat vähän ilmaa, eivätkä haudo siteissä. :) Veikkaan, että huomenna meillä on jo täysi työ pitää energinen tyttönen rauhassa ja paikallaan, jos paraneminen jatkuu tätä vauhtia...

Me vietetään nyt siis hetki hiljaiseloa, ensin parannellaan tassukat kuntoon ja sitten odotellaan että juoksut loppuvat. Toivottavasti päästään pian palaamaan aktiviteettien pariin entistä ehompina!

Makuu ei maistu

Tänään käytiin ottamassa päivällä treenit pihalla.

Alkuun tehtiin pitkästä aikaa ruutua. Ensin vietiin yhdessä pallo ruutuun ja hetsasin sillä hetken Piitua. Sitten kutsuin Piitun mukaan ja lähdettiin yhdessä pois ruudusta, noin kymmenen metrin päähän. Ensimmäisellä lähetyskerralla Piitu lähti heti käskystä laukalla, mutta jostain syystä seuraavilla toistoilla se tarvitsi vielä käsiavun. Käskystä se nytkähti eteenpäin, mutta kääntyi kuitenkin katsomaan mua, eli selkeästi epäröi mitä käsky mahtoi tarkoittaa. Käsiavulla lähti hienosti ja lujaa.

Muutaman kerran vein Piitun ruutuun ja jätin sen seisomaan sinne, kävelin noin kymmenen metrin päähän ja käskin sieltä maahan. Joka kerta tippui hienosti, ilman käsiapuja!

Sitten siirryttiin jääviin, joita otettiin pallopalkalla. Maahanmenot hyviä, mutta seisomisessa oli selkeästi vähän epäröintiä. Piitu ei pysähtynyt yhtä skarpisti kuin yleensä, vaan otti vielä pari varovaista askelta käskynkin jälkeen. Palauteltiin sitten vähän käsiavun kanssa muistiin mitä pysähtymiskäsky taas tarkoittaakaan... Saatiin kyllä aikaiseksi nappisuoritus sitten loppuun, mutta selkeästi nyt saa taas ottaa tuon liikkeestä pysähtymisen mukaan treeneihin.

Muutama eteenmenokin tehtiin ruokakupille, etäisyyttä oli taas se noin kymmenisen metriä. Piitulla oli vauhtia sopivasti, ei moitittavaa. :)

Paikallamakuu sitten taas... Äääääh. Ensimmäinen oli erittäin ok, jätin neidin makaamaan varjoon koska oli kuuma. Piitu läähätti koko ajan, ja pyöritteli vähän päätänsä, mutta oli muuten tosi rauhallinen eikä noussut koko aikana. Toisella kerralla taas oli ihan rauhallinen lähes koko ajan, KUNNES jossain vaiheessa vain nousi. Ei piippaamista, ei mitään, mutta nousipa silti. Palautin parin ärräpään kanssa Piitun paikalleen, ja makuutin vielä hetken. Kyllähän se sitten pysyi ja piti vielä kontaktia tiiviisti koko ajan.

Jonkinnäköinen ns. kurinpalautus lienee nyt paikallaan paikkamakuuta ajatellen. Ilmiselvästi Piitun mielestä paikallamakuusta voi nousta sitten kun sitä alkaa makoilu tylsyttää. Eli nyt tehotreenissä paikallamakuu ja se, että se on ehdoton.

Loppuun otettiin vielä lyhyt seuraamispätkä viimeisillä taskusta löytyneillä nameilla. Tehtiin iso neliö, eli neljä vasemmalle käännöstä muutaman metrin välein. Piitu oli ihan hyvä, eikä jäänyt juurikaan jälkeen käännöksissä. Töitä se vaatii kyllä vieläkin, että Piitu osaa kääntyä vasemmalle, enkä joudu törmäämään siihen.

Paikallamakuuta lukuunottamatta ihan hyvät treenit siis, Piitu oli mukavan oloinen ja tuli koko ajan pyytämään multa lisää tekemistä. :)

PK-aktivoitumista

Tänään otettiin pitkästä aikaa pk-treenit ihkussa bortsuseurassa! Aloitettiin kentällä tottiksella. Piitu oli ensin paikallamakuussa, kun Anu treenasi Divan kanssa. Piitu pysyi paikallaan hyvin ja oli yllättävän rauhallinen. Mitään vinkumista ei esiintynyt, vähän maan haistelua kylläkin ja se katsoi aika paljon mitä Diva teki. Parasta oli kuitenkin kun Diva teki luoksetulon; Piitu katsoi tosi intensiivisesti ja nojasi ihan hippasen eteenpäin, mutta ei onneksi sen enempää näyttänyt lähdön merkkejä. :) Kävinkin vapauttamassa heti sen jälkeen!

Sitten Diva meni vuorostaan paikkamakuuseen ja oli Piitun vuoro tottistella. Tehtiin ensin BH-kokeen seuraamiskaaviota ja yksi luoksetulo pk-tyyliin, eli ensin liikkeestä maahan ja siitä kutsu luokse. Seuraaminen oli tänään ilahduttavan hyvää, ainoastaan kun ohitettiin paikallaan makavaa Diva, olisi Piitu halunnut mennä sen luokse. Onneksi toinen oli pätevä eikä edes katsonut päin. ;) Muuten kyllä meni hyvin, vaikka otettiin tosi pitkä pätkä! Ei sentään ihan koko kaaviota, mutta normiseuraamista, täyskäännökset, hidas kävely, juoksu ja käännös oikealle. Luoksetulossa siis ensin seuruutin, josta maahan (meni nopeasti ja virheettömästi), jatkoin itse matkaa ja käännyin ympäri. Piitu tuli kutsusta täysillä ja sai palkaksi juosta patukkaan kiinni. Hienosti meni ja Piitu oli oikein mukavalla tuulella!

Kentältä suunnattiin sitten metsään tallomaan esineruutua. Tehtiin pitkä, mutta normaalia vähän kapeampi ruutu. Ruudussa aloitti ensin Maya, sitten Piitu ja viimeiseksi Diva. Otettiin kaikille kohtuu helpot harjoitukset, eli toinen vei esineen ruutuun, huusi koiraa nimeltä ja heitti esineen maahan. Piitulle valittiin esineeksi vinkuva putki, koska meidän täytyy vielä treenata erilaisten esineiden nostelua. En usko, että Piitu vielä toisi esim. villasukan tai jonkun muun "ei-lelun". Siispä ensin hetsattiin vinkuvalla putkella ja saatiin Piitu kiinnostumaan siitä. Kun Anu vei esinettä, hetsasin samalla Piitua vähän sanallisesti ja sainkin sen jo vähän nykimään innoissaan. Käskyn jälkeen se painui täysillä ruutuun matalana kuin kettu ja teki ihan loistavasti töitä! Hetken pyöri takana, mutta löysi esineen ja lähti tuomaan sitä mulle.

Olin niin älyttömän iloinen ja ylpeä neidistä. Se on ottanut esineitä viimeksi viime kesänä ja nyt teki ihan loistavan piston! Paljon hommaa on tietty vielä että saadaan erilaiset esineet kiinnostaviksi ja että P haluaa ottaa ne suuhun/kantaa niitä. Nyt oli helppoa, koska kaikki vinkuva saa Piitun ihan liekkeihin. :) Olin myös positiivisesti yllättynyt että nenä ei vienyt riistalle tänään, vaan se todella teki töitä ja etsi esineen. Jes, hienoa! Kaikki koirat tekivät vain yhden toiston, koska kaikki olivat niin päteviä. :)

Treenien jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, vaikka hyttyset meinasivatkin viedä metsässä hengen. Ikinä en ole nähnyt niin paljon hyttysiä yhtä aikaa! Silti tuli kyllä taas muistettua kuinka kivaa tuolla metsässä onkaan rymytä. :) Tahdon taas jäljelle ja hakutreeneihin! Ja kotona täytyy nyt alkaa treenaamaan erilaisten esineiden nostamista ja kantamista. Siinäpä sitä riittää haastetta...

Päivittelyä

Helle vie ilmeisesti järjen lisäksi myös blogin päivitysinnon... Kaikennäköistä ollaan puuhattu, ulkoiltu helteiden salliessa, uitu, nähty kavereita ja vähän treenailtukin.

Ohjatuissa tokotreeneissä oltiin 27.6. Pilvenmäellä. Paikalla meidän lisäksi 3 muuta koirakkoa, eli ihan ennätysmäärä! Otettiin tokohyppyä, kuin tilauksesta. Odotin mielenkiinnolla miten Piitu reagoisi, kun se kuitenki hyppäsi meidän oman epämääräisen hyppyesteviritelmän yli ongelmitta. Eikä oikean hyppyesteenkään kanssa onneksi ollut enää ongelmaa! Yli meni hienosti, tosin Piitu kaarsi heti hypyn jälkeen oikealle missä muut odottelivat vuoroaan ja olisi tahtonut mennä moikkaamaan ihmisiä. :) Eli sain olla ihan sikanopea, että ehdin käskyttää pysähtymään hypyn jälkeen. Otettiin myös pari toistoa niin, että palkkasin pallolla toiselle puolelle ja kun P palasi pallo suussaan takaisinpäin, pyysin hyppäämään vielä uudestaan esteen yli. Eli aletaan pikkuhiljaa treenaaman myös AVO-hyppyä ja sitä, että este hypätään myös takaisin.

Kun kaikki olivat hypänneet, otettiin vielä paikallamakuu. Piitu oli rivissä vasemman puolimmaisena. Siitä paikallamakuusta ei kyllä jäänyt hirveästi mitään positiivista muisteltavaa. Piitu oli ok suunnilleen puolitoista minuuttia, sitten alkoi olla tosi levoton ja piipata, ja lopulta nousi varovasti ylös. Oli tulossa kyllä onneksi mua kohti, eikä lähtenyt vierustoveria häiriköimään, mutta perkele silti. Ei vaan oikein sovi tuo makoilu Piitulle, kun vire on liian korkealla. Siitä näkee oikeastaan hyvinkin pian tuleeko se pysymään vai ei. No, palautin aika jämäkästi neidin paikalleen ja sen jälkeen se pysyi sen parikymmentä sekuntia mitä oli jäljellä.

Kotitreeneissä ollaan naksuteltu aika paljon ja ulkona olen palkannut paljon kontaktista. Piitu on ollut vähän löysä, en tiedä johtuuko se kuumista ilmoista vai mistä. Meillä on sisälläkin tosi kuuma, ja kyllähän se varmasti vähän vie mehuja koirasta. Sitten kun illalla pääsee pihalle treenailemaan, kiinnostaisi kaikki muu paljon enemmän... ;)

Juhannus oli ihana! Vietettiin perjantai ja lauantai "maalla", missä Piitu sai olla molemmat päivät läpeensä vapaana pihalla. Kyllä näki että koira todella nautti, välillä se juoksi ja riehui lelun kanssa, välillä makoili syömässä luita ja kävi moikkaamassa ihmisiä, välillä se taas vaan oli ja fiilisteli kesäilmaa nenä pystyssä. Illan tullen se olikin ihan naatti, ja häipyi hyvin nopeasti nukkumaan sängyn alle. :) Kuvasaldo jäi aika heikoksi, alla olevista neljä ensimmäistä taitaa olla perjantailta ja viimeinen lauantailta.

Sain myös vihdoin varattua Piitulle fyssariajan Tanja Kottille! Eli 6.8. toivottavasti päästään tsekkaamaan mitkä kaikki paikat ovat neidillä jumissa ja juntturassa... Vähän kyllä kauhistuttaa jo etukäteen. Nyt vaan täytyy toivoa etten joudu ottamaan töitä juuri tuolle päivälle, tai muuten joudun suostuttelemaan jonkun muun viemään Piitun hoidettavaksi. Vaikka kyllähän sitä itse haluaisi olla paikalla, kuulemassa tuomiota ja saamassa ohjeita tulevaisuudelle!