Working On A Dream

Siskokulta

2012-01-20T12:30:00.001+02:00

Ninja pääsi 12.1. treffaamaan siskoaan Aidaa (Vastakarva Aida Af Minos) leikkitreffien merkeissä! Pennut alkoivat heti vapaaksi päästyään haistella toisiaan tarkasti ja hetken päästä ne jo viilettivät menemään peräkanaa. Yhteinen sävel löytyi siis heti ja olipa tosi mukavaa, kun leikkikaveri on ihan täsmälleen saman kokoinen ja samanhenkinen. :)

Siskolla on vähän erityisoikeudet...

Vähän pyryttää.

Kaunis Aida, Ninjan kloonisisko ;)

Vähän yli tunnin pentupainit ja -juoksut hyytävässä lumisateessa tekivät tehtävänsä ja Ninja kömpi tyytyväisenä häkkiinsä nukkumaan. Itsekin sulattelin kohmeisia sormiani vaikka kuinka kauan - unohdin tapani mukaan haskat kotiin, mutta koiria oli silti pakko kuvata!

Kiitos vielä tätäkin kautta Annalle ja Aidalle, toivottavasti nähtäisiin pian uudestaan!

Lohja 7.1.2012

2012-01-20T01:40:00.004+02:00

Ninja aloitti vuoden 2012 näyttelyt jo heti tammikuussa, kun lauantaina 7.1. pyörähdettiin kehässä Musti&Mirri Puppy Cupissa Lohjalla! Kaisa ystävällisesti noukki meidät kyytiin aamulla ja suunnattiin kohti Showlinkin hallia kyydissä Ninjan lisäksi sisko Klara ja emä Prada!

Itse halli oli yllättävän ahdas, kehät olivat pieniä ja ihan vieri vieressä. Ninjaa ei onneksi tuntunut ihmis- ja koiramäärä pelottavan tai ahdistavan, se oli lähinnä utelias ja olisi halunnut moikata jokaista vastaantulevaa pentua. :) Myöskään kuulutukset tai kehän hiukan liukas alusta eivät aiheuttaneet ongelmia.

Ninja treenaa kontaktia kehän laidalla, kuva: Pinja Kontala.

Kauaa ei jouduttu rhodekehien alkua odottelemaan. Ehdittiin Ninjan kanssa vähän ottaa tuntumaa alustaan ja kokeilla ravaamista kehässä, mikä oli aika pomppimista. :) Ninjan luokka, 7-9kk nartut oli aika iso, 6 ilmoitettua ja yksi poissa (Ninjan sisko Mette). Omalla vuorollaan Ninja esiintyi ihan reippaasti, loppua kohden seisominen alkoi selvästi jo vähän kyllästyttää ja siinä vaiheessa nenä eksyi mattoon. Olisin näin jälkikäteen ajatellen voinut palkata aika paljon enemmän, onhan se selvää ettei pentu kauaa jaksa pönöttää ilman palkkaa! Tuomari sai kuitenkin katsoa hampaan upeasti ja kopeloida muutenkin.

Takajalkoja saisi venyttää vähän taaksepäin...
Kuva: Pinja Kontala

Todistettavasti neljä tassua maanpinalla, edes kerran! ;)
Kuva: Pinja Kontala

Sijoituksia ei Ninjalle tiukassa seurassa herunut, mutta eipä me niitä lähdetty edes hakemaan. :) Suurin voitto oli pikkuapinan hieno käytös kehässä ja se, että hermot kestivät kaiken sen hälinän upeasti. Olen edelleen tosi ylpeä omasta tytöstäni!

Ninjan arvostelu, tuomari Paula Rekiranta:

"5,5 kk. Vielä hieman kapearunkoinen narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pään malli ja ilme. Erittäin hyvä kaula. Oikein kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät. Aavistuksen lyhyt lantio ja reisi voisi olla leveämpi. Hyvä ridge. Vielä kovin pentumaiset liikkeet, mutta hyvä askelpituus."

Ninjan sisko Klara pärjäsi upeasti voittaen kaikki nartut ja ollen lopulta VSP kunniapalkinnon kera! Ninja on huisin ylpeä hienosta siskostaan. :) Kehän jälkeen suunnattiinkin Kaisan ja koirien kanssa läheiseen metsään, jossa päästettiin koirat päästelemään höyryjä vapaana.

Prada ja punanuttuiset tyttäret!

"Jäätynyt maa on HYVÄÄ!"

Ninjan emä, maailman ihanin Prada!

Metsäilyn jälkeen pakattiin taas koirat autoon ja painuttiin syömään Nummelan Citymarketiin. Kaisa heitti meidät myös Vihtiin pikapysäkille, jossa seurasi seuraava seikkailu Ninjan elämässä: matkustaminen bussissa! Hienosti meni kuitenkin sekin, tosin N ei malttanut nukkua vaikka oli silminnähden väsynyt, vaan pilkki koko matkan pää mun polvella. Matkan päätteeksi mukava bussikuski silitteli Ninjaa ja kehui sitä hienoksi matkustajaksi! :) Uskaltaudutaan siis ehkä uudestaankin bussiin tämän hyvän kokemuksen jälkeen.

Forssassa meitä odottivat bussiasemalla Jani ja Piitu. Ninjan reaktio oli aika huvittava, kun se bongasi tutun kaksikon: se alkoi vetää hurjasti niitä kohti ja haukku-ulvoi kurkku suorana! :D Taisi huutaa kuulumiset jo kaukaa...

Kaisalle suuri kiitos kivasta päivästä ja meidän kuskaamisesta Lohjalle! :)

Iltalenkillä pinkin taivaan alla

2012-01-19T23:12:00.000+02:00

Koitetaanpa taas ryhdistäytyä blogin kirjoittamisessa! Onneksi en tehnyt uuden vuoden lupausta päivittää ahkerammin... ;)

Kuvia joltakin tammikuun alun lenkiltä, oli ihana pakkasilta ja taivas oli tulessa.

Punahilkka...

... ja iso kiltti (lumi)susi

Kuviin ei tietenkään näillä harrastusvehkeillä ihan saa kaikkea loistoa tallennettua, mutta kyllä tuolla sielu lepäsi. :) Kirkas taivas tuo niin paljon enemmän valoa! Nämä kuvat on muistaakseni otettu neljän jälkeen iltapäivällä, jolloin pilvisenä päivänä on jo pimeää.

Edessä uusi vuosi

2012-01-01T21:02:00.001+02:00

Meidän uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotosalla, käytiin jo päivällä ihanalla pitkällä metsälenkillä lumisessa (ja aurinkoisessa!) metsässä koko perheen kesken. Illalla koirat lepäilivät ja söivät herkkuja, Ninja pöhähti muutamalle paukulle mutta ei ollut missään vaiheessa peloissaan. Ulkona käytiin kerran alkuillasta ja seuraavan kerran kahden maissa yöllä, jolloin paukkui vielä vähän, mutta silloinkaan koirat eivät ääniin reagoineet. Hyvä niin!

Tärkein tavoite vuodelle 2012 on pitää koirat terveinä ja onnellisina! Toiset tavoitteet ovat tietysti harrastuspuolella: Piitun kanssa tavoitteena on harrastaa läpi vuoden mahdollisimman monipuolisesti ja hyvällä fiiliksellä. Tokon alokasluokassa olisi hieno startata kesän aikana ja mahdollisesti aloittaa kisaura myös agilityssä. Piitun pitäisi myös päästä rymyämään metsään useammin, eli kesällä koitetaan päästä johonkin hakuryhmään sekä treenata jälkeä itsenäisesti. Ninjan kanssa käydään toivottavasti muutamassa näyttelyssä ja aloitellaan harrastusuraa tokossa ja agilityssä. Kesällä ajetaan toivon mukaan ahkerasti jälkiä ja mikä ettei myös kokeillaan hakua. Kisaikä maastojuoksuihin ei tämän vuoden aikana vielä täyty, mutta sitä ajatellen koitetaan rakentaa ja ylläpitää hyvää lihas- ja kestävyyskuntoa, jotta kisaaminen olisi tulevaisuudessa mahdollista.

Ohjaaja itse koittaa kuitenkin pitää stressitason minimissään eikä ottaa harrastuksia liian vakavasti. :) Koitetaan nauttia näistä yhteisista hetkistä ihanien koirien kanssa ja pitää hauskaa. Tulokset ovat suuri plussa, mutta niitä ei haeta verenmaku suussa.

Loppuun vielä muutamia kuvia vuoden viimeiseltä metsälenkiltä! Piitu pääsi samaisella lenkillä tekemään myös yhden hakupiston, kun Jani meni piiloon (etäisyyttä en osaa arvioida, mutta kauas) ja lähetin Piitun "keskilinjalta" eli polulta etsimään. Neiti lähti kuin tykin suusta nenä ylhäällä (!) ja hetken päästä löysi upeasti Janin piilosta! Itse en tätä nähnyt, en todellakaan pysy Piitun perässä kun se lähtee täpöllä, mutta kuulin Janin kehut Piitulle. :) Hirveä kuume päästä treenaamaan hakua!

Piitu lähdössä taas lentoon!

My monkey man!

Namikerjuulla.

Pitäisikö...

2011-12-29T14:44:00.000+02:00

... opettaa koirat poseeraamaan? Miksi kamera on aina täynnä tällaisia kuvia?

Onko vika kuvaajassa, kuvattavassa vai kamerassa? Vai ehkä vähän kaikissa?

Mutta kyllä ne onneksi joskus osaa näyttää ihan näteiltäkin <3

Myrskyisä metsälenkki

2011-12-29T10:04:00.001+02:00

Käytiin tiistaina 27.12. ihmettelemässä myrskyvahinkoja metsässä. Loppujen lopuksi kauhean kauaa ei uskallettu siellä olla, kun vielä pystyssä olevat puut huojuivat huolestuttavaan tahtiin... ei huvittanut jäädä kaatuvan puun alle, joten lähdettiin koirien kanssa evakkoon kentälle ja pellolle.

Pitkä kieli = hyvä fiilis!

Rakkaimmat <3

SuperPiitu kumppaneineen Pilvenmäellä

2011-12-17T11:20:00.001+02:00

Kuvia kuvia, tällä kertaa joltakin tämän viikon lenkiltä. Kuvista voisi jälleen kerran todeta, että heijastimet ainakin toimivat!

Pusu kesken juoksemisen!

SuperPiitu to the rescue!

Aamupäiväkävely

2011-12-17T01:37:00.000+02:00

Vielä yksi kuvasatsi tälle illalle... Otettiin kamera mukaan Ninjan aamupäiväkävelylle ja koitettiin löytää joku valoisa paikka missä kuvata. Kuvat onnistuivat vähän vaihtelevasti, tosin kuvaajallakin saattaa olla osansa siihen. :)

Vapaana juoksemisessa kamera ei enää pysynytkään mukana...

On se vaan niin kaunis! Ja rakas.

Piitun joululahjontaa

2011-12-17T01:27:00.000+02:00

Piitu on saanut tänä vuonna kaksi joululahjaa etukäteen, Back On Track -manttelin sekä DG Dog Gearin heijastinmanttelin. Tosin joku voisi ehkä kysyä, että oliko nämä nyt koiran vai sen varusteurheilija-omistajan lahjoja... ;) No, BOT-takki on ollut hakusessa jo pidemmän aikaa ja nyt vihdoin löytyi oikea kokokin. Eikä heijastinmantteleitakaan voi koskaan olla liikaa täällä pimeässä!

Piitu pääsi esittelemään uutta mantteliaan kun otettiin kauppiaalle kuvia (koon valitsemisen kanssa oli vähän hankaluuksia, kun mitat on tehty vinttikoirien mukaan):

Hyvin toimii!

Itsenäisyyspäivän lenkkeilyä

2011-12-17T00:51:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivänä oltiin harvinaisesti Janin kanssa yhtä aika vapaalla, joten päästiin yhdessä koirien kanssa valoisaan aikaan Pilvenmäelle!

Lunta pyrytti ja sain uuden kameran vasta seuraavana päivänä, joten kuvien laatu ei huimaa päätä.

Pimeää joulukuuta

2011-12-16T18:40:00.004+02:00

Maailman laiskoin blogikirjoittaja täällä hei!

Jotenkin kummasti kaikki aika katoaa johonkin ja blogi tulee tärkeysjärjestyksessä vasta jossain häntäpäässä. :) No, koitetaan aktivoitua ja alkaa taas kirjoittelemaan kuulumisia ylös. Viimeistään tulee taas rustattua, kunhan päästään vähän aktiivisemmin treenaamaan ja harrastamaan.

Piitun ja Ninjan elämään kuuluu tällä hetkellä lähinnä ulkoilua ja pieniä tokotreenejä. Ninja tietysti harjoittelee edelleen arjen taitoja ja tapoja, kontaktia ja myös näyttelyseisomista. Neiti on aikas iso tyttö jo ja ikäähän on melkein 5 kuukautta. 55-senttisestä talvitakista alkaa takamus jo vähän vilkkua ja kaulapannankin voi laittaa ihan kumman koiran kaulaan tahansa. No toki se on hippasen löysä Ninjalle vielä, mutta aika hurjaa silti. :) Kohta se ohittaa Piitun jo niin painossa kuin korkeudessakin!

Tytöt ovat onneksi vielä ihan bestiksiä, Piitu on Ninjan suurin idoli ja esikuva. Ihan tippa linssissä saa katsoa painimista, leikkimistä ja toisen hellää hoivaamista. :)

Uusia kuvia toivottiin, joten saamanne pitää! Ostin vihdoin itselleni uuden kameran ja sitä on nyt urakalla käytelty ja opeteltu järkkärikuvaajiksi. Harmi, että ilmat ovat nyt järjestään joka päivä olleet tosi harmaita ja suhjuisia, joten sitä myöten kuvatkin ovat tummia tai epäonnistuneita.

Pimeitä lenkkeilykuvia joulukuulta:

Just another frantic Friday...

2011-11-25T19:57:00.000+02:00

Tyypillinen perjantai-ilta. Villiä menoa!

(Itseasiassa kuva ei sittenkään ole kovin tyypillinen, yleensä luuta syövä tyyppi on tuo ruskea!)

Kalju

2011-11-24T22:39:00.016+02:00

Piitu tiputtaa karvojansa sopivasti juuri ennen talvea ja pakkasia. Ja Ninja nyhtää irti ne viimeisetkin! Vähän kieltämättä on hupsun näkoinen meidän "pitkäkarvainen" valkkari. :) Piitulla ei noin kaljua kaulaa ole ollutkaan vielä ikinä, mutta kuten sanottu, pentusella saattaa olla oma vaikutuksensa tässä... Ninja tykkää kovasti roikkua isosiskon kaulassa!

Iltatreenit ja toiset rokotukset

2011-11-18T19:53:00.000+02:00

Keskiviikkona molemmat koirat treenasivat tokoa iltasella pihalla. Ninja aloitti oman ilta"lenkkinsä" yhteydessä. Naksuttelin katsekontaktista, istumisesta ja liikkeestä seisomisen alkeista. Pentunen oli tosi reipas treenikaveri, vaikka maa oli märkä ja vähän ällö. Ninja myös säikkyi yhtä autoa parkkipaikalla aina kun silmäkulmastaan vilkaisi sinne päin. Se ei kuitenkaan jäänyt pelkoon kiinni, vaan pystyi hetki jatkamaan hommia.

"Mikäs mulla tässä, parrasvaloissa..."

Ninjan jälkeen hain Piitun iltalenkille ja suunnattiin ensin samalle parkkikselle tokoilemaan. Piitu teki seuraamista, luoksetuloa sekä jäävistä maahanmenon ja seisomisen. Seuraaminen oli ihan sikamakeeta menoa, kontakti oli täydellinen heti ekasta askeleesta lähtien. Liikkeestä seisominen ja maahanmeno taitavat olla vähän kesäterässä, molemissa piti ekoilla toistoilla vähän herätellä, Piitu mm. tarjosi istumista maahanmenon sijaan. Lopulta saatiin hyvät suoritukset molemmista aikaiseksi. Luoksetulossa koitin aika pitkältä matkalta, mutta tuli eteen vinoon istumaan. Lyhyessä matkassa ei moista ongelmaa ollut. Eli vähän mennään nyt taaksepäin ja lyhennetään välimatkaa.

Eilen torstaina Ninja kävi hakemassa tehosterokotuksen ja rabieksen. Itse rokotusta Ninja ei huomannut ollenkaan, mutta heti sen jälkeen pistokohta alkoi kutista ja pentunen raapi sitä hieman itkien. Onneksi itku loppui lyhyeen ja Ninja oli oma reipas itsensä taas parin sekunnin päästä. :) Hampaiden katsomista tuli treenattua oikein urakalla (oli aika hankalaa, eläinlääkärikin meinasi tuskastua), lopulta ne saatiin ihan mallikkaasti näytettyä. Lisäksi ell kuunteli sydämen, kopeloi ympäriinsä ja tarkisti vielä sirunkin EU passin takia. Ninja oli kiltisti kun käsiteltiin, mutta se ei millään malttaisi olla paikallaan, vaan esim. sirulaitteen syöminen olisi ollut paljon kivempaa! Painoa neidille oli kertynyt n. 16,7kg.

Illalla Ninja oli vähän normaalia väsyneempi ja lepäili aika paljon. Välillä piti käydä tökkimässä nukkuvaa pentua ja varmistua sen hengittämisestä, ei olla taas totuttu siihen että Ninja nukkuu noin paljon. ;)

Myöhäisillan treenihetki

2011-11-14T14:51:00.001+02:00

Eilen treenailtiin vielä myöhään illalla pikkujuttuja Ninjan kanssa, tarkoituksena väsyttää pentunen ennen nukkumaanmenoa. Aina välillä meillä yltyy meno aika mahdottomaksi kun pitäisi vetäytyä yöpuulle ja nyt toivoin vähän helpotusta siihen sirkukseen...

Kello on sen verran, että naksuttimen käytöstä oli turha haaveilla, mutta tehtiin mitä pystyttiin ilman sitä. Alkuun palkkasin katsekontaktista. Ninja tosin yritti ensin saada namin väkivallalla, eli huitomalla tassuilla, pureksimalla kättä ja hyppimällä mua vasten. Hammasta purren kestin (vaikka kynnet tekivätkin k i p e ä ä) ja lopultahan neiti rauhoittui istumaan. Hetken päästä katsekin nousi kädestä mun silmiin ja pääsin palkkaamaan. Useamman toiston jälkeen se katse nousi koko ajan nopeammin. Aika vaikeaahan kontaktin poimiminen on ilman naksua, mutta niin vain Piitullekin se rakennettiin ilman sitä ja ihan hyvin nytkin Ninja hiffasi jutun idean.

Sitten treenailtiin taas istumista, mihin Ninja tarvitsee edelleen käsiapua. Istumisesta mentiin maahan ja sieltä taas istumaan. Tässä vaiheessa Piitu oli hiippaillut meidän lähelle, ja kun sanoin Ninjalle "maahan" samalla kun autoin namilla, meni Piitukin maahan. ;) Pikku hikari! Piitu pyrkii muutenkin aina lähelle jos treenaan Ninjan kanssa enkä laita P:tä eri huoneeseen tai häkkiin. Sitten se tarjoaa täydellistä katsekontaktia ja kerjää namia. Piitun motivaatiolle on todellakin tehnyt hyvää Ninjan saapuminen laumaan!

Lopuksi Ninja treenasi vielä seisomista näyttelytyyliin, eli katse namikädessä. Luulen, että saan tuosta aika helpolla aloitettua myös liikkeestä seisomisen treenit, sillä nyt Ninja pysähtyy liikkeestä jos nostan käden sen naaman eteen ylös.

Piitukin sai tehdä vielä lopuilla penturaksuilla vähän kaukoja, eli istu-maahan ja maahan-ylös. Hienosti oli kaikki vielä muistissa ja tekniikka oli hyvä! Häntäkin heilui ihan hurjasti koko ajan. :)

Tälle viikolle koiruuksien treeneihin on suunnitelmissa Ninjalle istumisen ja maahanmenon lisäksi perusasennon harjoittelua ja Piitulle kaikkea kivaa tokohömpötystä (kaukoja ja ruutua) sekä ALO-luokan liikkeitä, jälleen kerran. BH-kokeen seuraamiskaaviokin otetaan kohta projektiksi...

Ninjan puuhapäivä

2011-11-12T21:59:00.001+02:00

Eilen pakattiin Ninjan kanssa treenireppu ja suunnattiin yhdessä Sannan ja koirapoikien kanssa kohti Riihimäkeä ja Hämeenlinnaa. Suunnitelmissa oli treenata hallissa, käydä lenkillä ja kahvitella nyyttärihengessä vielä sen jälkeen.

Ninja pääsi omalla vuorollaan ensin tutustumaan halliin tepastelemalla vähän ympäriinsä ja koska se oli siellä heti kuin kotonaan, aloitettiin treenit! Ensin putkea mahdollisimman lyhyenä niin, että Suvi piti pentua ja menin itse houkuttelemaan putken toiseen päähän. Ensimmäisellä kerralla putki vähän jännitti, mutta kun se sinne saatiin kerran hellästi tungettua, ei jatkossa ollut enää ongelmaa! Seuraavat kerrat sujuivat oikein vauhdikkaasti, joten ilmeisesti putkesta tuli kiva juttu.

Täysillä putkesta ulos!

Myöskään pentu-A ei tuottanut ongelmia, ensimmäisellä kerralla Ninja kurotteli kovasti namin perään eikä oikein tajunnut käyttää takajalkoja kiipeämiseen, mutta houkuttelun jälkeen pentu löysi takaraajansa ja sitten sitä paineltiin taas ylös alas estettä. :) Ei paljon päätä palellut tulla alas täysillä, vaikka yritin tietysti himmata pennun vauhtia kontaktille. Kun sitten suunnattiin kohti seuraavaa estettä ja käänsin Ninjalle selkäni, karkasi se omatoimisesti pentu-A:lle! Aika huikeaa miten rohkea ja reipas se on. :)

Päätä ei huimaa hurrrrjan ison A-esteen huipulla.

Viimeisenä Ninja pääsi vielä tekemään "estehyppyä", eli juoksemaan siivekkeiden väliin laitetun speedbumpin yli. Suvi piteli kiinni ja menin esteen toiselle puolelle kutsumaan. Hienosti meni ja vauhtia oli ainakin miljoonasti!

Toivottavasti tästä tylleröstä saadaan tulevaisuudessa muovattua agilityrhode! Ainakin nyt oli hirveästi intoa tehdä, toivottavasti se säilyy jatkossakin. Suville ISO kiitos meidän ohjauksesta!

Treenihallilta suunnattiin lenkille hiekkakuopille vaatimattoman kahdeksan koiran lauman kanssa. Ninja viipotti ensimmäistä kertaa näin ison sakin mukana, mutta ei juurikaan arkaillut vaan painatti menemään sen mitä pentujaloistaan pääsi. Igorin kanssa Ninja otti vähän matsia (ja jäi odotetusti kakkoseksi, Igor kun painaa melkein yhtä paljon kuin Piitu!!) ja teki tuttavuutta vanhempien rhodesiankoirien (Polkka ja Dara) ja beussien (Sini ja Bro) kanssa. Pienen Otti-bortsun kanssa Ninja ei tainnut juurikaan osua nenäkkäin.

Lenkin jälkeen mentiin vielä kahvittelemaan Riikkiksen ja Pasin ihanaan kotiin. Nälkä alkoi jo olla, mutta onneksi kaikki tarjottavat olivat oikein maistuvia. Illan kruunasi se, että pääsin rapsuttelemaan ihania mäyräkoiranakkeja, eli Papua ja Maissia!

Kotimatkalla häkissä oli melko rauhallinen koira, joka kävi kotitalon edessä pissalla ja raahusti sen jälkeen sisällä häkkiin nukkumaan. Sen jälkeen pennusta ei näkynyt jälkeäkään koko iltana, tosin kuorsaus kuului tasaiseen tahtiin. Kotonahan meitä odotteli innokkaana Piitu ja jälleennäkeminen oli kovin riemuisa molemmin puolin! Itsellekin ehti tulla jo ikävä pientä Piisamia. Toivottavasti pikkuvalkea pääsee kuitenkin mukaan jatkossa! :)

Kiva päivä siis kaiken kaikkiaan, näitä lisää kiitos. Treeniä, lenkkiä ja uusia koira- sekä ihmistuttavia, ihan parasta!

Kuvista kiitos Riikkikselle!

Viikkoja lisää plakkariin

2011-11-07T02:36:00.001+02:00

Ninja 15 viikkoa!

Kuva on tosi huono (otettu salamalla), mutta malli vain kaunistuu ja kasvaa päivä päivältä. On se niin rakas!

Toinen satsi matolääkkeitä syötiin viime viikolla vahvisterokotuksia varten. Ensimmäisellä kerralla Drontal Compit meni ihan nameina, mutta tällä toisella kertaa asiasta vähän neuvoteltiin. Lopulta huijasin tabut maksalaatikon kanssa alas. Muuten neiti on kyllä maailman ahnein edelleen, toivottavasti pysyykin sellaisena. :) Ihanaa, miten koira voi olla niin innoissaan pelkistä raksuistakin, ihan ennenkuulumatonta meidän taloudessa! Ninja käy myös nuolemassa jo tyhjän kupin moneen kertaan, jos se unohtuu lattialle syömisen jälkeen. Piitunkin kupille se mielisi, mutta aika hyvin uskoo jo ettei sinne kannata mennä. Yleensä pentu makaa metrin päässä syövästä Piitusta ja huokailee hiljaa... vaikka on itse juuri vetänyt kupillisen sapuskaa! :D

Näyttelyseisomisen treenaus ollaan aloitettu nyt ahkerasti, tällä hetkellä typykkä malttaa seistä namikättä tuijottaen jo parhaimmillaan tosi hienosti. Seuraavaksi pitäisi aloittaa varovasti jalkojen asetteleminen, muun kropan kopelointi ja hampaiden katsominen... huuh, viimeksi mainittu vähän pelottaa. Luulen, että viattoman hampaiden katsojan sormet saattavat olla vaarassa. Neiti on vähän piraija!

Ystävällistä menoa

2011-11-07T00:07:00.000+02:00

Ninja on tosi kiva ja ystävällinen kaveri Romeo-bernille!

Tähän saakka jokainen Ninjan ja Rompun tapaaminen on ollut yhtä ärinää, pärinää ja rähinää. Pennuilla on ikäeroa tasan yksi päivä ja ne ovat nähneet toisiaan lähes joka viikko vähintään kerran. Ja joka kerta ne jahtaavat toisiaan muristen pitkin pihaa ja jatkavat kähinöitä vielä sisälläkin. Luista tulee pahimmat tappelut. Ninja yrittää viedä herkut surutta toisen suusta, mutta aina Romeo ei anna periksi.

Ihmetellään kyllä aina näitä kahta, jatkaako ne isonakin rähinöitä vai rauhoittuuko meno tuosta kun (toivottavasti) järkeäkin alkaa pentujen pääkoppiin tulemaan. Ihan ihmeellistä menoa! Ensimmäisellä tapaamiskerralla Ninja nylkytti Romeota kuin vanha tekijä...

Tosin, onko se Ninjan käytös niin ihmeellistä, jos isosisko näyttää esimerkkiä tähän malliin:

Ilmeisesti mulle annetaan aina näitä narttuja, jotka tykkää leikkiä alistamis- ja dominointileikkejä. Toivottavasti lähipiirin urokset jaksaa ymmärtää! ;)

"Hei otetaan semmonen kiva kuva meistä kahdesta..."

2011-11-06T23:44:00.000+02:00

Joo-o, alkaa se uusi kamera tuntumaan enemmän kuin tarpeelliselta ostokselta!

Ainoa tarkka kuva tulikin sitten salamalla, jollon emännän piti tunkea oma naama piiloon. ;) Onneksi koira on kaunis!

Koirat piikillä

2011-10-19T21:48:00.001+03:00

Tänään käytiin molempien koirien kanssa eläinlääkärissä. Ollaan oltu kyllä tosi onnekkaita, sillä viimeksi jouduttiin lääkärissä käymään aika tasan kaksi vuotta sitten. Tälläkin kertaa molemmille tuikattiin vain rokotukset niskaan.

Tällä kyseisellä lekurilla ei olla aikaisemmin käyty, mutta ainakin tämän kerran perusteella tykkäsin kovasti. Tutki koirien korvat, katsoi hampaat, tunnusteli ympäriinsä ja kuunteli sydämen stetoskoopilla rokotuksien lisäksi. Aika luksusta, kun viime kerralla lääkäri ei tullut paria metriä koiraa lähemmäs paitsi tuikatakseen äkkiä neulan niskaan... Tuli samalla kyseltyä vähän hinta-arviota nartun leikkaukseen, josko Piitu-neiti pääsisi nyt talvella sitten lisääntymisvehkeistään vihdoin eroon. Saattaa mennä kyllä ensi vuoden puolelle juoksujen takia, mutta jos pakkasten aikaan kuitenkin.

Ensin toimenpidehuoneeseen pääsi Piitu, joka tapansa mukaan rakasti heti eläinlääkäriä ja tahtoi tutkia joka nurkan huoneesta, pöytiä myöten. Vähän hammaskiveä löytyi takahampaista ja olen sen itsekin huomannut, kun Piitulla oli tässä kausi jolloin luut eivät oikein maistuneet. Nyt asiaan on tullut onneksi muutosta Ninjan tulon myötä ja luut tuntuvat taas olevan hitti. :) Rokotettaessa syötin namia, eikä Piitu ehtinyt edes huomaamaan piikkiä niskassa, hienoa!

Sitten vaihdettiin koiria ja Ninja pääsi lekurin käsittelyyn. Pentunen oli myös superreipas ja meni heti tekemään tuttavuutta lääkärin kanssa. Hampaiden katsomisessa se pisti aika kovasti vastaan, mutta onneksi ell oli kärsivällinen ja katsoi ne pariinkin kertaan harjoituksen vuoksi. Rokotuksen ajaksi nostettiin Ninja pöydälle ja neiti malttoi olla siinä tosi nätisti. Muistelisin, että Piitua sai aikoinaan pitää kaksin käsin kiinni ettei se mennyt laidan yli lattialle... Rokotuksen aikana syötin taas namia eikä Ninjakaan reagoinut pistokseen mitenkään. :) Olin kyllä erittäin tyytyväinen ettei kumpikaan huutanut tai rimpuillut, mitä vähän jopa odotin.

Molemmille taisi siis jäädä positiivinen kuva käynnistä! Ninja pääsee samaan paikkaan uudestaan ensi kuussa, joten toivotaan että yhtä hyvin menee myös silloin. Painoa oli Ninjalle kertynyt huimat 12,5kg (!) ja Piitulle 26,1kg. Piitu on siis laihtunut vähän yli kilon viime keväästä... Saa ehkä laittaa taas neitiä vähän extraruokinnalle, kun en haluaisi että se pääsisi laihtumaan yhtään. Ninja taasen voisi hillitä tuota huimaa kasvuaan! Vähän hirvittää moiset lukemat, mutta ei se kyllä mikään pullero ole.

Nyt kotona on vähän väsynyttä porukkaa, varsinkin Ninjaa uusi kokemus väsytti selkeästi. Katsotaan mikä tilanne on huomenna, täytyykö pitää lepopäivää.

Ninja is now 12 weeks old and got her first vaccination today! She was very brave and didn't even notice the needle in her neck. She just focused on eating treats, it's awesome to have a dog that loves food. ;) She weighs 12,5kg which sounds like too much but she looks okay to me...

Vähemmän pieni

2011-10-18T15:16:00.000+03:00

Ninjan 9-viikkoiskuvia! :)

Ninja at the age of 9 weeks!

Pieni

2011-10-18T15:08:00.000+03:00

Sekalaisia kuvia Ninjasta, ikää kuvissa 8-9 viikkoa!

Random pictures of Ninja at the age of 8-9 weeks!

Ninja Pitkätossu!

2011-09-20T21:13:00.001+03:00

Ninja on vihdoin kotona!

Vastakarva Pippi Af Minos eli Ninja!

Uusi perheenjäsen saapui jo lauantaina 17.9. ja sen jälkeen ollaan vaan tutustuttu rauhassa toisiimme. Aikamoinen mullistus uuden pennun saapuminen oli ja ainakin tällä hetkellä on kädet täynnä pissareissujen, märkien sanomalehtien, ruokintojen, painiotteluiden vahtimisen ja muiden pienten juttujen (esim. työt tai vanhemmat eläimet) kanssa! :D

Ninja ja Ninjan isi!

Blogin päivitysinto toivottavasti palaa, kunhan saadaan arki sujumaan. :)

Hetkellinen herkistyminen

2011-09-06T23:27:00.000+03:00

Pretty, pretty please, dont you ever, ever feel
Like you're less than fucking perfect

Pretty, pretty please, if you ever, ever feel
Like you're nothing, you're fucking perfect to me

(Pink - Fucking Perfect )

Piitun fyssari

2011-08-06T14:44:00.001+03:00

Tänään oli kauan odotettu Piitun ensimmäinen fysioterapiakäynti. Piitua hoiti siis Tanja Kotti, jonka työskentelystä tykkäsin oikeinkin kovasti näin ensimmäisen kerran perusteella. :) Piitu tykkäsi myös ja koitti varsinkin hoidon loppupuolella pusutella Tanjaa koko ajan.

Piitu oli odotetusti vähän rauhaton, alussa malttoi kyllä seistä nätisti kun rankaa kokeiltiin seisaaltaan. Myös sisäelimet käytiin läpi ja etenkin maksa sekä munuaiset tarvitsivat käsittelyä, ne kun kuulemma tykkäävät kyttyrää jos koira on kova törmäilemään. Piituhan on aikoimoinen jyrä... Sisäelinkäsittelykin meni pääosin mallikkaasti, mutta kyljellä makoileminen olikin vähän hankalampaa. Lopulta koko koira saatiin kuitenkin käsiteltyä, välillä Piitu makasi, välillä istui ja välillä seisoikin - mutta Tanja sai onneksi hoidettua ihan hyvin. Olin kyllä tyytyväinen siihenkin, että koiraa ei tarvinnut väkipakolla pitää maassa, vaan se sai olla vähän vapaammin.

Hoito kesti yhteensä tunnin ja loppupuolella Piitu alkoi jo selvästi vähän kuunnella omia tuntemuksiaan. Se makasi pitkiä aikoja omaehtoisesti tai istui hiljaa paikallaan, kun sitä käsiteltiin. Varmasti välillä tuntui oudolta tai ehkä jopa vähän kipeältä, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa alkoi tuntua myös hyvältä. :) Olin kyllä ihan tyytyväinen Piitun käytökseen, varsinkin jos ajattelee kokonaiskuvaa: vieras paikka, vieras ihminen ja ihmeellistä hierontaa ja käsittelyä. Piitulle kun on yleensä kovin vaikeaa rauhoittua vieraissa paikoissa, saatika jos joku ihminen vielä koskee siihen. Uskon, että seuraavat hoitokerrat ovat taas helpompia, kun homman nimi alkaa käymään tutuksi neidille.

Emännän suureksi helpotukseksi koira ei ollut ihan totaalisen huonossa kunnossa. Siltä löytyi paljon aktiiviselle koiralle tyypillisiä vaivoja ja jumeja, mutta ei mitään vakavaa mitä muutamalla hoitokerralla ei saataisi selätettyä (mm. rankaa ei saatu ihan täysin avattua tällä yhdellä kerralla). Piitu on myös kuulemma harrastuskoiraksi oikein mallikkaassa kunnossa, eikä saa ainakaan päästä laihtumaan yhtään.

Koko käynti oli siis erittäin positiivinen, hyvä mieli jäi. Nyt koitetaan saada muutama hierontakerta tähän väliin tukemaan hoitoa ja tarkoitus olisi päästä pian uudestaan myös Tanjan käsittelyyn. :) Seuraavat kolme päivää Piitu lenkkeilee nyt hihnassa ja koitetaan välttää riehumista ja kaahottamista. Helpommin sanottu kuin tehty...

Pieni onnellinen tokoilija

2011-08-03T12:37:00.001+03:00

Aika vaan kuuluu... Kaikenlaista pientä ollaan puuhattu, mutta lähinnä lenkkeilty ja vietetty aikaa perheen kanssa. Paikallamakuuta olen ottanut nyt useammin ruokakupin kanssa, tarkoituksena pidentää nyt makuun kestoa häiriöttömässä paikassa (=sisällä). Juoksutkin loppuivat muutama päivä sitten, tosin eivät ne vaikuttaneet Piitun mielialaan mitenkään.

Eilen käytiin vähän extempore lähipuistossa iltalenkin yhteydessä. Otin Piitun kanssa vähän tokon ALO-liikkeitä ja voi että kuinka pieni koira meinasi ihan pakahtua. Siitä oikein loisti tekemisen riemu. Tulin niin hyvälle mielelle siitä. :) Seuraamisissa (lyhyitä pätkiä ja pari käännöstä) se piti täydellistä kontaktia ja oli ihan superinnokas. Jäävät maahanmenot ja seisomiset kaikki nopeita ja tarkkoja. Luoksetulossa teki ilman apuja lähes hyvän loppuasennon, pikkaisen vinoon jäi mutta olin tyytyväinen nopeuteen. Loppuun Piitu teki lyhyen paikkamakuun, jossa se oli tosi skarppina, mutta malttoi kuitenkin olla nousematta. Otin kyllä pienen riskin kun makuutin treenien lopuksi, olinhan kuitenkin kehunut sitä tosi vuolaasti ja innostanut sitä hyppimään yms. Mutta tällä kertaa paketti pysyi kasassa, jee!

Treenitauko on siis tehnyt tällä kertaa hyvää. Nyt jos sitä alkaisi varovasti taas treenaamaan, haluaisin kyllä säilyttää sen ihanan innon mikä Piitulla eilen oli... eli ei enää mitään pitkiä treenejä ja turhautumisia, vaan pyritään pitämään treenit lyhyinä pätkinä ja iloisina yhteisinä hetkinä.

Melkein olisin valmis viemään Piitun jo kohta kisoihin, KUNHAN saadaan se paikallamakuu vielä kuntoon. Iso hommahan siinä on ja melkein alusta saa aloittaa. Mutta koitan olla kärsivällinen, mikään kiire ei tässä ole.

Jotenkin Chicon kuoleman jälkeen treenimotivaatio oli hetken aika kateissa. Nyt se on jo palannut ja olen yhä kunnianhimoinen, mutta samalla tiedostan, että jokainen hetki yhdessä on tärkeä. En halua hukata niitä hetkiä turhautumiseen ja hampaiden kiristelyyn, vaan olla kiitollinen jokaisesta päivästä yhdessä. Tärkeintä kuitenkin on se, että koira on vieressäni terveenä ja iloisena. Kaikki muu on toissijaista.

Ja sama pätee tietysti kaikkiin rakkaisiin. :)

Chico 24.5.2008 - 18.7.2011

2011-07-18T21:49:00.000+03:00

Berminas Chic Charmeud

"Chico"

24.5.2008-18.7.2011

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,

on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.

Et suruja tunne taivaan tiellä,

on monet rakkaat vastassa siellä.

Sinä elät myöskin keskellämme,

koska säilyt aina sydämissämme.

Lepää rauhassa, isoveli. Emme olisi tahtoneet sinua vielä päästää pois.

Tällä hetkellä on vain pohjaton suru ja kaipaus. Piitu & co palaa linjoille, kun pystyy.

Potilas

2011-07-16T23:49:00.002+03:00

Välillä on päiviä kun toivoisi, että koira olisi vietitön lapanen.

Torstai-iltana Piitu kaasutteli pupun perään kaupungissa ja siitä seurauksena anturat kärsivät vahinkoa. En tiedä menivätkö ne rikki asfaltilla luukuttamisesta vai äkkijarrutuksesta kun remmi jäi kiinni katukivetykseen, vaiko molemmista.

Piitulla oli tosiaan panta kaulassa ja remmi laahasi perässä, sillä se onnistui vetämään mut kumoon ja samalla ote remmistä lipesi. Pupu lähti meistä metrin päässä ja Piitu pääsi ihan sen kannoille. Muutamassa sekunnissa ne katosivat naapurilähiöön, kuulin vain Piitun ajohaukun kaikuvan.

Onneksi koira löytyi noin viiden minuutin päästä yhtenä kappaleena, se oli tosiaan jäänyt remmistään kiinni, ilmeisesti tulessaan jo kotiin päin. Sitä oli kuulemma useampi ihminen yrittänyt ottaa kiinni, mutta Piitu ei ollut antanut kiinni kenellekään vieraalle. Kuulin myös muutamalta silminnäkijältä, että vaikka Piitu oli käynyt autotiellä, siihen ei ollut kukaan törmännyt.

Vielä siinä kun odoteltiin kyytiä kotiin, useampi ihminen tuli juttelemaan ja kyselemään onko koira kunnossa. Erityiskiitokset Boriksen isännälle, joka sattui paikalle juuri oikeaan aikaan ja toimi henkisenä tukena tärisevälle omistajalle! :) Sydäntä lämmitti myös vieraiden ihmisten apu ja huoli koirasta.

Nyt tassuja on tosiaan hoivattu jo muutama päivä, laitoin kahteen eniten kärsineeseen tassuun siteet ja jokaisessa tassussa on nyt ollut lasten sukka. Sääkin muuttui tottakai heti sateiseksi, joten ulkona ollaan käytetty lasten kurarukkasia vielä sukkien suojana. Tassuja on putsattu vuorotellen Betadinella ja desinfioivalla suihkeella.

Eilinen meni pääosin lepäillessä, Piitu arkoi jalkojansa aika lailla, eikä suuremmin tahtonut liikkua. Tänään meno ja meininki on ollut ihan erilaista; Piitu tahtoisi taas seurata mua joka paikkaan ja ulkonakin yritti päästä hihna kireällä tuoksujen perään. Lisäksi se on jo alkanut piippalla tylsyyttä ja kaipaisi selkeästi aktiviteettiä.

Tassujen hoitaminen on Piitun mielestä ihan totaalisen tyhmää, mutta sehän inhoaa kaikkea jalkojen käsittelyä aina tassupesuista kynsienleikkaamiseen. Häntä menee koipien väliin, korvat päätämyöden ja ilme muuttuu loukkaantuneeksi. Muuten kyllä siteet ja sukat ovat saaneet olla ihan rauhassa, onneksi! Piitu osaa kävellä niillä eikä yritä repiä niitä pois.

Anturatkin näyttävät tänään paljon paremmilta. Tämä yö nukutaan ilman sukkia, jotta tassut saavat vähän ilmaa, eivätkä haudo siteissä. :) Veikkaan, että huomenna meillä on jo täysi työ pitää energinen tyttönen rauhassa ja paikallaan, jos paraneminen jatkuu tätä vauhtia...

Me vietetään nyt siis hetki hiljaiseloa, ensin parannellaan tassukat kuntoon ja sitten odotellaan että juoksut loppuvat. Toivottavasti päästään pian palaamaan aktiviteettien pariin entistä ehompina!

Makuu ei maistu

2011-07-14T17:16:00.001+03:00

Tänään käytiin ottamassa päivällä treenit pihalla.

Alkuun tehtiin pitkästä aikaa ruutua. Ensin vietiin yhdessä pallo ruutuun ja hetsasin sillä hetken Piitua. Sitten kutsuin Piitun mukaan ja lähdettiin yhdessä pois ruudusta, noin kymmenen metrin päähän. Ensimmäisellä lähetyskerralla Piitu lähti heti käskystä laukalla, mutta jostain syystä seuraavilla toistoilla se tarvitsi vielä käsiavun. Käskystä se nytkähti eteenpäin, mutta kääntyi kuitenkin katsomaan mua, eli selkeästi epäröi mitä käsky mahtoi tarkoittaa. Käsiavulla lähti hienosti ja lujaa.

Muutaman kerran vein Piitun ruutuun ja jätin sen seisomaan sinne, kävelin noin kymmenen metrin päähän ja käskin sieltä maahan. Joka kerta tippui hienosti, ilman käsiapuja!

Sitten siirryttiin jääviin, joita otettiin pallopalkalla. Maahanmenot hyviä, mutta seisomisessa oli selkeästi vähän epäröintiä. Piitu ei pysähtynyt yhtä skarpisti kuin yleensä, vaan otti vielä pari varovaista askelta käskynkin jälkeen. Palauteltiin sitten vähän käsiavun kanssa muistiin mitä pysähtymiskäsky taas tarkoittaakaan... Saatiin kyllä aikaiseksi nappisuoritus sitten loppuun, mutta selkeästi nyt saa taas ottaa tuon liikkeestä pysähtymisen mukaan treeneihin.

Muutama eteenmenokin tehtiin ruokakupille, etäisyyttä oli taas se noin kymmenisen metriä. Piitulla oli vauhtia sopivasti, ei moitittavaa. :)

Paikallamakuu sitten taas... Äääääh. Ensimmäinen oli erittäin ok, jätin neidin makaamaan varjoon koska oli kuuma. Piitu läähätti koko ajan, ja pyöritteli vähän päätänsä, mutta oli muuten tosi rauhallinen eikä noussut koko aikana. Toisella kerralla taas oli ihan rauhallinen lähes koko ajan, KUNNES jossain vaiheessa vain nousi. Ei piippaamista, ei mitään, mutta nousipa silti. Palautin parin ärräpään kanssa Piitun paikalleen, ja makuutin vielä hetken. Kyllähän se sitten pysyi ja piti vielä kontaktia tiiviisti koko ajan.

Jonkinnäköinen ns. kurinpalautus lienee nyt paikallaan paikkamakuuta ajatellen. Ilmiselvästi Piitun mielestä paikallamakuusta voi nousta sitten kun sitä alkaa makoilu tylsyttää. Eli nyt tehotreenissä paikallamakuu ja se, että se on ehdoton.

Loppuun otettiin vielä lyhyt seuraamispätkä viimeisillä taskusta löytyneillä nameilla. Tehtiin iso neliö, eli neljä vasemmalle käännöstä muutaman metrin välein. Piitu oli ihan hyvä, eikä jäänyt juurikaan jälkeen käännöksissä. Töitä se vaatii kyllä vieläkin, että Piitu osaa kääntyä vasemmalle, enkä joudu törmäämään siihen.

Paikallamakuuta lukuunottamatta ihan hyvät treenit siis, Piitu oli mukavan oloinen ja tuli koko ajan pyytämään multa lisää tekemistä. :)

PK-aktivoitumista

2011-07-05T23:37:00.000+03:00

Tänään otettiin pitkästä aikaa pk-treenit ihkussa bortsuseurassa! Aloitettiin kentällä tottiksella. Piitu oli ensin paikallamakuussa, kun Anu treenasi Divan kanssa. Piitu pysyi paikallaan hyvin ja oli yllättävän rauhallinen. Mitään vinkumista ei esiintynyt, vähän maan haistelua kylläkin ja se katsoi aika paljon mitä Diva teki. Parasta oli kuitenkin kun Diva teki luoksetulon; Piitu katsoi tosi intensiivisesti ja nojasi ihan hippasen eteenpäin, mutta ei onneksi sen enempää näyttänyt lähdön merkkejä. :) Kävinkin vapauttamassa heti sen jälkeen!

Sitten Diva meni vuorostaan paikkamakuuseen ja oli Piitun vuoro tottistella. Tehtiin ensin BH-kokeen seuraamiskaaviota ja yksi luoksetulo pk-tyyliin, eli ensin liikkeestä maahan ja siitä kutsu luokse. Seuraaminen oli tänään ilahduttavan hyvää, ainoastaan kun ohitettiin paikallaan makavaa Diva, olisi Piitu halunnut mennä sen luokse. Onneksi toinen oli pätevä eikä edes katsonut päin. ;) Muuten kyllä meni hyvin, vaikka otettiin tosi pitkä pätkä! Ei sentään ihan koko kaaviota, mutta normiseuraamista, täyskäännökset, hidas kävely, juoksu ja käännös oikealle. Luoksetulossa siis ensin seuruutin, josta maahan (meni nopeasti ja virheettömästi), jatkoin itse matkaa ja käännyin ympäri. Piitu tuli kutsusta täysillä ja sai palkaksi juosta patukkaan kiinni. Hienosti meni ja Piitu oli oikein mukavalla tuulella!

Kentältä suunnattiin sitten metsään tallomaan esineruutua. Tehtiin pitkä, mutta normaalia vähän kapeampi ruutu. Ruudussa aloitti ensin Maya, sitten Piitu ja viimeiseksi Diva. Otettiin kaikille kohtuu helpot harjoitukset, eli toinen vei esineen ruutuun, huusi koiraa nimeltä ja heitti esineen maahan. Piitulle valittiin esineeksi vinkuva putki, koska meidän täytyy vielä treenata erilaisten esineiden nostelua. En usko, että Piitu vielä toisi esim. villasukan tai jonkun muun "ei-lelun". Siispä ensin hetsattiin vinkuvalla putkella ja saatiin Piitu kiinnostumaan siitä. Kun Anu vei esinettä, hetsasin samalla Piitua vähän sanallisesti ja sainkin sen jo vähän nykimään innoissaan. Käskyn jälkeen se painui täysillä ruutuun matalana kuin kettu ja teki ihan loistavasti töitä! Hetken pyöri takana, mutta löysi esineen ja lähti tuomaan sitä mulle.

Olin niin älyttömän iloinen ja ylpeä neidistä. Se on ottanut esineitä viimeksi viime kesänä ja nyt teki ihan loistavan piston! Paljon hommaa on tietty vielä että saadaan erilaiset esineet kiinnostaviksi ja että P haluaa ottaa ne suuhun/kantaa niitä. Nyt oli helppoa, koska kaikki vinkuva saa Piitun ihan liekkeihin. :) Olin myös positiivisesti yllättynyt että nenä ei vienyt riistalle tänään, vaan se todella teki töitä ja etsi esineen. Jes, hienoa! Kaikki koirat tekivät vain yhden toiston, koska kaikki olivat niin päteviä. :)

Treenien jälkeen oli kyllä hyvä fiilis, vaikka hyttyset meinasivatkin viedä metsässä hengen. Ikinä en ole nähnyt niin paljon hyttysiä yhtä aikaa! Silti tuli kyllä taas muistettua kuinka kivaa tuolla metsässä onkaan rymytä. :) Tahdon taas jäljelle ja hakutreeneihin! Ja kotona täytyy nyt alkaa treenaamaan erilaisten esineiden nostamista ja kantamista. Siinäpä sitä riittää haastetta...

Päivittelyä

2011-07-05T23:36:00.000+03:00

Helle vie ilmeisesti järjen lisäksi myös blogin päivitysinnon... Kaikennäköistä ollaan puuhattu, ulkoiltu helteiden salliessa, uitu, nähty kavereita ja vähän treenailtukin.

Ohjatuissa tokotreeneissä oltiin 27.6. Pilvenmäellä. Paikalla meidän lisäksi 3 muuta koirakkoa, eli ihan ennätysmäärä! Otettiin tokohyppyä, kuin tilauksesta. Odotin mielenkiinnolla miten Piitu reagoisi, kun se kuitenki hyppäsi meidän oman epämääräisen hyppyesteviritelmän yli ongelmitta. Eikä oikean hyppyesteenkään kanssa onneksi ollut enää ongelmaa! Yli meni hienosti, tosin Piitu kaarsi heti hypyn jälkeen oikealle missä muut odottelivat vuoroaan ja olisi tahtonut mennä moikkaamaan ihmisiä. :) Eli sain olla ihan sikanopea, että ehdin käskyttää pysähtymään hypyn jälkeen. Otettiin myös pari toistoa niin, että palkkasin pallolla toiselle puolelle ja kun P palasi pallo suussaan takaisinpäin, pyysin hyppäämään vielä uudestaan esteen yli. Eli aletaan pikkuhiljaa treenaaman myös AVO-hyppyä ja sitä, että este hypätään myös takaisin.

Kun kaikki olivat hypänneet, otettiin vielä paikallamakuu. Piitu oli rivissä vasemman puolimmaisena. Siitä paikallamakuusta ei kyllä jäänyt hirveästi mitään positiivista muisteltavaa. Piitu oli ok suunnilleen puolitoista minuuttia, sitten alkoi olla tosi levoton ja piipata, ja lopulta nousi varovasti ylös. Oli tulossa kyllä onneksi mua kohti, eikä lähtenyt vierustoveria häiriköimään, mutta perkele silti. Ei vaan oikein sovi tuo makoilu Piitulle, kun vire on liian korkealla. Siitä näkee oikeastaan hyvinkin pian tuleeko se pysymään vai ei. No, palautin aika jämäkästi neidin paikalleen ja sen jälkeen se pysyi sen parikymmentä sekuntia mitä oli jäljellä.

Kotitreeneissä ollaan naksuteltu aika paljon ja ulkona olen palkannut paljon kontaktista. Piitu on ollut vähän löysä, en tiedä johtuuko se kuumista ilmoista vai mistä. Meillä on sisälläkin tosi kuuma, ja kyllähän se varmasti vähän vie mehuja koirasta. Sitten kun illalla pääsee pihalle treenailemaan, kiinnostaisi kaikki muu paljon enemmän... ;)

Juhannus oli ihana! Vietettiin perjantai ja lauantai "maalla", missä Piitu sai olla molemmat päivät läpeensä vapaana pihalla. Kyllä näki että koira todella nautti, välillä se juoksi ja riehui lelun kanssa, välillä makoili syömässä luita ja kävi moikkaamassa ihmisiä, välillä se taas vaan oli ja fiilisteli kesäilmaa nenä pystyssä. Illan tullen se olikin ihan naatti, ja häipyi hyvin nopeasti nukkumaan sängyn alle. :) Kuvasaldo jäi aika heikoksi, alla olevista neljä ensimmäistä taitaa olla perjantailta ja viimeinen lauantailta.

Sain myös vihdoin varattua Piitulle fyssariajan Tanja Kottille! Eli 6.8. toivottavasti päästään tsekkaamaan mitkä kaikki paikat ovat neidillä jumissa ja juntturassa... Vähän kyllä kauhistuttaa jo etukäteen. Nyt vaan täytyy toivoa etten joudu ottamaan töitä juuri tuolle päivälle, tai muuten joudun suostuttelemaan jonkun muun viemään Piitun hoidettavaksi. Vaikka kyllähän sitä itse haluaisi olla paikalla, kuulemassa tuomiota ja saamassa ohjeita tulevaisuudelle!

The Birthday Girl!

2011-06-26T17:01:00.000+03:00

Perjantaina 24.6.11 Piitu täytti hurjat 3 vuotta! Juhlistettiin synttäreitä samalla kun vietettiin juhannusta mummalassa.

The kakku.

Kakun väsäämisen jälkeen koeteltiin sankarin kärsivällisyyttä ja huumorintajua kun neiti pakotettiin poseeraamaan sen kanssa. ;)

"Hei kamoon..."

Lopulta lupa syödä kakku heltisi!

Kakunsyönnin jälkeen maistui isomumman antama synttäriluu.

Paljon onnea rakas Piitu!

Lautaa ja luuta

2011-06-23T12:44:00.000+03:00

Estekyhäelmiä

2011-06-21T22:45:00.000+03:00

Kävin tänään luovuttamassa verta, joten ei lähdetty enää illalla lenkille rehkimään. Sen sijaan olohuonetokoiltiin.

Tehtiin liikkeestä maahanemeno ja pysähtyminen molemmat kertaalleen. Niissä ei kauheasti ole enää hiomista, joten lähinnä nyt keskityn pitämään niitä yllä. Tarkoitus olisi kyllä ottaa niitä ulkona lelupalkalla, jotta saataisiin sitä sähäkkyyttä mukaan. Nopeita ne ovat kyllä jo nyt, onneksi. :) Luoksetuloja otettiin myös muutama parin-kolmen metrin etäisyydeltä.

Pääsin myös käyttämään vähän luovuuttani, kun pähkäilin mistä saataisiin meille hyppyeste tokohyppyä varten. Lopulta rakensin sellaisen kahdesta koiranruokatynnyristä, imurinvarresta ja kankaasta, jolla sain sen näyttämään kiinteältä. Arvelin kyllä aluksi, että Piitu ei varmastikaan hyppää moisen hökötyksen yli, mutta olin ihan totaalisen väärässä! Neiti ei epäröinyt hetkeäkään, vaan pomppasi heti käskystä yli. Ekalla kerralla kolautti takajalat esteeseen, mutta kun siirryttiin metri taaksepäin ja käskin uudestaan, hyppäsi puhtaasti yli. Liian lyhyt matka ponnistamiseen siis.

Otettiin muutama toisto namikupin kanssa ja lopulta muutama toisto ilman kuppia. Piitu ei epäröinyt vaikka kuppia ei esteen toisella puolella ollutkaan, vaan hyppäsi yhtä reippaasti ja kääntyi hypyn jälkeen odottelemaan että tulen toiselle puolelle. :) Niin pätevä piski! Jaksan edelleen ihmetellä, miten viimeksi ryhmätreeneissä kun hyppyä otettiin, ei Piitu tuntunut tietävän mikä ihme edes on "hyppy"-käsky... Ja nyt tuntuu ettei mitään ongelmaa ole ikinä ollutkaan.

Koska tekemisen intoa oli piskissa runsaasti, hinkattiin sitten vielä kaukoja. Ensin istu-maahan, niin että olin parin metrin päässä. Ensin palkkasin jokaisesta asennonvaihdosta, sitten ketjutin ensin kaksi liikettä putkeen ja lopulta neljä. Yhden kerran Piitu nousi istumaan niin että sen peppu nousi maasta, mutta muut puhtaasti.

Ylös-maahan -toistoja tehtiin taas niin, että olin ihan koiran vieressä ja ohjasin namikädellä. Palataan nyt vähän taaksepäin ylös nousemisessa, koska Piitu liikkuu siinä niin herkästi eteen jos olen kauempana. Nouseminen on kyllä nopea ja innokas, mutta tosiaan parempi lakata ahnehtimasta ja tehdä pohjatyö kunnolla. Samoin koitan olla erityisen tarkkana, ettei Piitu liikkuisi minnekään mennessään seisomasta maahan. Nyt se liikkuu vähän sivuille tai tänään jopa taaksepäin. Se ei muutenkaan mene maahan niin hissimäisesti kuin toivoisin, vaan asettelee jalkojaan mennessään maahan.

Istu-ylös on eniten vaiheessa tällä hetkellä... mietin vieläkin, millä tekniikalla haluan Piitun nousevan istumasta seisomaan ja mikä olisi fiksuin tapa opettaa se. Jos käskytän samalla "ylös"-käskyllä kuin maasta ylös nousemisessa, Piitu nousee eteenpäin. Eli luultavasti tähän ihan oma käskysana ja eri tekniikka. Koitin muutaman kerran namikädellä saada Piitun nousemaan käyttämällä vain takajalkojansa. Eli etutassut pysyvät kuin liimattuina paikallaan, mutta takapää nousee. Meni oikein hyvin, mutta lisää treeniä kaipaa toki.

Ihan loppuun tehtiin vielä häiriötreeniä, eli heittelin lattialle leluja, patukan, furminaatorin jne. ja pyysin Piitua kulkemaan mukana niiden välistä. En pyytänyt varsinaisesti seuraamaan, mutta edellytin katsekontaktia. Lelut vähän kiinnostivat ensimmäisella kerralla, mutta kun huomautin, kontakti pysyi hienosti. Pari kertaa kuljettiin suoraa esineradan läpi, sitten vähän mutkiteltiin ja lopuksi tehtiin pari pysähdystä lelujen eteen. Hienosti meni, seuraavaksi nämäkin treenit pitäisi sitten siirtää ulos. Siellä ne muuttuvat kyllä taas haastavimmiksi... sisällä meillä pyörii leluja lattialla joka päivä, joten eivät ne ole kovinkaan erikoinen häiriö. ;)

Kun Piitu on päättänyt olla ulkona...

2011-06-21T22:06:00.000+03:00

... siellä ollaan vaikka vettä tulisi niskaan taivaan täydeltä. Nih!

(Pskalaatuisesta kuvasta ei sitä kyllä näe, mutta tuolloin tuli lähes kaatamalla vettä. Kuvaaja itse oli terassilla sateensuojassa.)

Illan pikkutreenit

2011-06-15T23:34:00.000+03:00

Treenikärpänen puraisi sen verran myöhään illalla, ettei enää huvittanut lähteä ulos hyttysten syötäväksi. Tokoiltiin sitten pitkästä aikaa ihan meidän olohuoneessa. Naksutinta en viitsinyt ottaa mukaan juurikin myöhäisen ajankohdan vuoksi (meillä kaikuu sisällä tosi paljon ja naksun ääni kuuluu varmasti seinänaapureihin), mutta ilman sitäkin hommat sujuivat! Piitu oli tosi innokas, varmaan osaksi koska ollaan pidetty pienoista tokotaukoa. :)

Tänään tehtiin siis kontaktiharjoituksia, palkkasin kontaktista perusasennossa ja heti ensimmäisen askeleen jälkeen seuraamisessa. Otin myös ihan hippasen pepputreeniä, eli vähän katsottiin perusasennon paikkaa. Ei kuitenkaan paljoa, koska sitä ei edelleenkään voi tehdä ilman että koiran kierrokset nousee liikaa. Paljonkohan kokonaisvaikutus laskee kokeissa jos koira huutaa aina kun se tulee sivulle? Voi elämä.

Jäävistä otettiin kaikista kaksi onnistunutta toistoa; maahanmenot molemmat hyviä ja nopeita, istumiset samoin kaikki nappiin. Seisomisissa ensimmäisellä kerralla istui, mutta seuraavat kaksi olivat molemmat hyviä ja nopeita pysähdyksiä.

Muutaman luoksetulo lyhyeltä matkalta otettiin ja kaksi paikallamakuuta. Piitun vire oli paikallamakuissa oikein hyvä, se oli skarppina mutta samalla rauhallinen!

Ihan lyhyet treenit siis, mutta itselle jäi tosi hyvä mieli ja Piitu oli innokas. Pitäisi useammin pitää lyhyitä treenisessioita sisällä!

Tänään meidän piti myös korkata agilityura epävirallisilla kilpailuilla, mutta kalusto päätti taas kerran pettää ja auto ei lähtenyt käyntiin. Se niistä kisahaaveista. Iltapäivä meni enemmän tai vähemmän murjottaessa, mutta nyt tein sotasuunnitelmaa ensi viikolle. Tokoillaan sitten PERKELE, siihen ei ainakaan tarvita autoa!

Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä...

2011-06-14T21:13:00.001+03:00

Sunnuntaina lähdettiin uittamaan koiria Oksjärvelle. Oli kuuma!

Piitu olisi tapansa mukaan viihtynyt järvessä vaikka koko päivän! Lumpeenlehdestä se ei sentään haukannut palasta. ;)

Samalla reissulla pääsi myös emäntä talviturkistaan, johan se oli jo aikakin!

Merkkiääniä ja putkijarruja

2011-06-09T23:46:00.002+03:00

Ollaan vietetty oikeastaan vähän hiljaiseloa pari viimeistä päivää, päivisin on ollut niin tuhottoman kuuma ettei napakettukoira (tai omistajansa) oikein edes viihdy pihalla. Lenkitkin on tehty pääosin klo 22 jälkeen ja kärsitty verenhimoisten hyttysten hyökkäyksistä. ;)

Tänään lähdettiin kuitenkin agitreeneihin. Meidän lisäksi paikalla oli vain Sanna ja Veeti-brassi, joten odottelua ei tullut paljoakaan. Piitu aloitti ensimmäisenä radalla, joka näytti seuraavanlaiselta (nyt jatkamme sarjaa nimeltä "Silmiä hivelevät ratapiirrokset"!):

Koira otettiin vastaan kakkosesteen takaa, tehtiin kolmoselle vekkaus, ennen putkea merkkiääni, vitoselle pakkovalssilla, ennen kutosta valssi ja taas merkkiääni koiralle, sylkkärillä seiskaesteelle, putkeen ja loppusuora 9-11.

Kiva rata! Harjoiteltiin siis merkkiääntä ja putkijarrua, jolla kerrotaan koiralle, että sen pitää kääntyä jo hypätessään. Ensin otettiin vain esteet 2 ja 3 pallon kanssa, jotta saatiin Piitu lukemaan vekkaus oikein. Sitten otettiin kolmonen ja putki, ja harjoiteltiin putkijarrua. Pari kertaa käytin ensin putki-käskyä ja sen jälkeen merkkiääntä, mutta kokeiltiin myös kokonaan ilman käskyä eli pelkällä merkkiäänellä. Hienosti Piitu kyllä meni putkeen vain käsiohjauksella! Tekisi kyllä tosi hyvää tällaiselle äänekkäälle ohjaajalle välillä kokeilla ohjata ihan hipihiljaa... ihan liikaa tulee huudettua kentällä ja turhaan toisteltua käskyjä. Pakkovalssit sujui tänään tosi hyvin, niihin olin supertyytyväinen. Ehdin myös tekemään hyvin valssin ennen seuraavaa estettä, jossa piti taas antaa merkkiääni koiralle, jotta se ei ampuisi suoraan edessä olevaan putkeen.

Sylikäännökset oli tänään aika huonoja. Piitu teki joka kerta yhden ylimääräisen pyörähdyksen kun lähdin kääntämään sitä hypylle. Lisäksi sen vauhti katosi kokonaan. Osaksi kyllä oma vika ja osaksi myös puhtaasti treenin puutetta. Nyt taas sylkkäritreeniä vaikka namikupin kera. :) Loppusuora putkelta eteenpäin oli ok, paitsi että renkaasta Piitu meni ohi joka kerta. Se on vielä vähän jännä juttu maxikorkeudessa. Otettiin siis sitä pari kertaa erikseen, kyllä Piitu sen sitten uskaltaa, mutta vaatii vaan paljon apua ja ohjausta.

Piitu jaksoi hienosti vaikka kentällä oli aika kuuma! Reippaasti teki toistoja ja syöksyi putkiin, mutta muuten eteneminen oli vähän laiskempaa (eli hitaampaa). Mutta ei se haitannut, en itsekään halunnut juosta ihan täpöllä! Aina kun Piitu sai pallon palkakseen, se rallasi sen kanssa hetken pitkin kenttää, mutta meni sitten makoilemaan putken viereen varjoon. :) Tauoilla sillä oli kaulassa viilennyshuivi, mutta kunnon viilennysmantteli täytyy ehdottomasti vielä hankkia! Sitten uskalletaan ehkä jatkossakin treenata vielä.

Veetin vuoron jälkeen päästiin Piitun kanssa vielä tekemään vähän vauvakeinua. Matalan keinun toisessa päässä oli pöytä ja tyyny, eli se ei päässyt tipahtamaan kuin ehkä 20 senttiä. Piitu lähti kiipeämään ihan reippaasti, mutta keskivaiheilla teki stopin. Jouduttiin taas hellän määrätietoisesti houkuttelemaan ja avittamaan se ylös ja kontaktille, jossa sitten pidettiinkin bileet. Tehtiin pari toistoa ja lopetettiin sitten kun saatiin yksi reipas ylösmeno Piitulta. Paaaljon treeniähän se vielä kaipaa, mutta tavoitteena on nyt saada vain hyviä kokemuksia keinusta. Eiköhän se sitten siitä!

Jäähdyttelyt hoidettiin tällä kertaa mummalassa takapihalla BJ:n ja Chicon kanssa. Piitu kävi viilentymässä mm. pelto-ojassa ja olikin sen jälkeen taas kunnon tassu- ja mahapesun tarpeessa. :)

ALOtreeniä

2011-06-06T20:24:00.001+03:00

Tänään aloitettiin taas yksi DogiTiimin tokokurssi! Olin ainoa eläinrääkkääjä (oli kuuma!) paikalla, joten saatiin nauttia Anun yksityisopetuksesta koko tunti. Päätettiin kokeilla tehdä ALO-luokka kokonaan hyppyä lukuunottamatta ja seuraamisista vain toinen. Vähän jännitti miten Piitu jaksaa ja haluaa tehdä hommia...

Varjossa on hyvä olla.

Aloitettiin paikkamakuulla ja Piitu sai kaverikseen Anun Noomi-bortsun. Ekalla kerralla Piitu oli tosi levoton, pää pyöri ja lopulta se nousikin ylös. Palautin paikalleen ja otettiin uusiksi. Piitulla oli siis namikuppi edessä, mutta tänään se ei oikein osannut keskittyä siihen kunnolla. Sitä kiinnosti Noomi todella paljon jo heti alusta alkaen, onneksi toinen oli kuitenkin niin pätevä ettei edes katsonut Piitun suuntaan. ;) Toinen yritys kesti 1 minuutin ja 13 sekuntia, sitten Piitu alkoi vähän piipata. Odotettiin että hiljeni ja kävin sitten vapauttamassa. Phuuh, paljon on vielä hommia paikallamakuun kanssa...

Ihan alkuun tehtiin myös luoksepäästävyys, eli Anu kävi rapsuttamassa Piitua ja katsomassa hampaat. Ei suurempia ongelmia, vähän ensiksi käänsi päätä sivuun kun hampaita katsottiin, mutta peppu pysyi kuitenkin maassa ja hampitkin näytettiin lopulta hyvin.

Sitten otettiin seuraamista hihnassa. Anu käskytti ja kaavioon kuului käännökset oikealle ja vasemmalle, täyskäännös sekä juoksu. Piitu oli yllättävän hyvä! En olettanut että se jaksaisi koko kaavion ilman palkkaa ja toki välillä vähän kontakti meinasi tippua tai koira jäi vähän jälkeen käännöksessä, mutta muuten se oli hyvinkin innokas ja seuraamiseen mahtui monta tosi hyvää pätkää. :) Eli positiivinen mieli jäi ehdottomasti!

Liikkeestä maahanmeno oli hyvä ja nopea, ja seuraaminen ennen käskyä kuulemma myös hienoa. Liikkeestä seisominen meni myös nappiin vaikka sitä vähän jännäsinkin. Pysähtyi heti käskystä eikä tullut senttiäkään eteenpäin! Anu arvioi molemmat jäävät 10 pisteen arvoisiksi. ;) Jatkossa nyt sitten jääviä lelupalkalla, koska teknisesti ne alkavat olla jo kisavalmiita.

Luoksetulossa Piitu ennakoi ja lähti tulemaan kun Anu sanoi "käsky". Otettiin sitten vähän lyhyemmältä matkalta niin, että Anu sanoi erilaisia käskyjä ja heilautti mulle kättään, kun sain kutsua koiran luokse. Tällä kertaa Piitu kuunteli onneksi vain mua ja tuli vasta käskyllä luokse. Eli häiriötreeniä luoksetuloonkin, jonkun pitää liikkuroida meille jotta Piitu oppisi odottamaan oikeaa käskyä. Muuten luoksetulo(t) oli kyllä hyviä ja vauhdikkaita, kuten aina.

ALO-liikkeiden jälkeen jatkettiin vielä seuraamisen käännöksien harjoittelemista. Ensin harjoittelin ilman koiraa käännökset molempiin suuntiin ja sitten koiran kanssa. Ja kuinka vaikeaksi se muuttuukin samantien... Kyllä minäkin niitä välillä yksinäni treenaan, ihan totta, mutta nyt ne pitäisi saada tulemaan sieltä selkarangasta! Niin että käännökset tulisivat vaikka unessa ihan oikein. Täyskäännöksessä päädyttiin siihen, että tokossa käännyn oikealle ja pk-tottikseen Piitun voisi opettaa kiepsahtamaan takaa ympäri, jos itse käännyn vasemmalle. Eli en enää kävele sitä päin, vaan koira vaihtaa nopeasti puolta täyskäännöksessä. Jos käännyn vasemmalle täyskäännöksessä, tulee vastaan sama ongelma kuin "normaalissakin" vasemmalle käännöksessä... Piitu ei edelleenkään osaa käyttää takapäätään ja joudun törmäämään siihen. Piitu kestää kyllä pienen törmäämisen, ei siinä mitään, mutta sitten täyskäännös ei olekaan enää täyskäännös vaan soikea käännös. Lisää takapäätreeniä jälleen Piitulle!

Lisäksi leikitettiin Piitua vielä vähän patukalla ja tehtiin pari kertaa maahanmenoa patukkapalkalla. Ihan loppuun vielä yksi vauhtiluoksetulo pitkästä matkasta ja siitä leikkien autoon. Kuuma ilma teki kyllä tehtävänsä ja Piitu oli aika puhki, juoksi kyllä autolle muttei jaksanut hirveästi riekkua enää patukan kanssa. Oli se kyllä muutenkin tehnyt ahkerasti hommia, kun koko tunti oltiin yksin ja armottoman kouluttajan silmien alla. ;)

Piitu jaksoi kyllä yllättävän hyvin vaikka jokseenkin kisamaisesti liikkeet otettiin. Paikoittain se oli vähän väsyneen oloinen, mutta vastapainoksi taas välillä se oli tosi hieno.

Kotiläksyjä:
* Tarkkana, että jokainen perusasento on suora! Niitä ei kuitenkaan saa kuluttaa loppuun, vaan välillä myös vauhdista seuraamisia!
* Pepunkäyttötreeniä Piitulle ja ohjaajalle kävely- sekä käännöstreeniä
* Seuraamisen käännökset kuntoon + seuraamista vaihdellen matkojen pituuksia
* Luoksetulossa käskyn ennakointiin täytyy puuttua nopeasti! Paljon häiriötreeniä, jotta koira oppii erottamaan oikean käskyn
* Välillä koira autosta vain leikkimään kentälle ja sitten takaisin autoon

... ja vielä tuhat muuta juttua! :D Paljon tuli mietittävää ja treenattavaa, mutta oli kiva saada myös kannustavaa palautetta. Nyt taas tuntuu, että tunnelin päässä on valoa...

Kuvia viikonlopulta

2011-06-06T19:24:00.001+03:00

Ihana, aurinkoinen viikonloppu!

Muoks. Apua mikä kuvanlaatu osassa kuvista, järkkyä.

Neiti kesäheinä

2011-06-03T19:41:00.000+03:00

Kuvat otettu 31.5.11.

Jottain pientä...

2011-06-03T19:36:00.003+03:00

No eihän me nyt ihan kokonaan maltettu olla tokoilematta...

Meillä ei ollutkaan agilitytreenejä eilen, koska oli helatorstai. No, lahopäinen omistaja ei tarkistanut vaan oletti että treenit on normaalisti, joten tokihan me löydettiin itsemme tyhjältä kentältä. Eikä ole edes ensimmäinen tai toinen kerta kun huomaan olevani autiolla treenikentällä ihmettelemässä missä muut on... liian vaivalloista tarkistaa sähköpostista päivämääriä!

Mutta kun kerran kentällä oltiin, niin ei voitu treenamatta kotiinkaan lähteä. Tehtiin aluksi matalaa puomia, minkä Piitu suoritti hauskasti itsekin ihan matalana ja kieli keskellä suuta. Näkee että se vieläkin varoo vähän, mutta vauhdikkaasti se silti tuli. Kontakteille se himmaa ajoissa ja jää selkeästi aina odottamaan palkkaa. :) Kokeiltiin pari kertaa myös niin, että itse juoksin Piitun edelle kun se oli puomilla ja juoksin myös reippaasti ohi kontaktista - silti pysähtyi!

Koska kentällä oli myös A-este ulkona, pääsi Piitu tekemään sen myös pariin otteeseen. Ekalla kerralla ylösmeno oli vähän hidasta kun vauhtia ei ollut yhtään, mutta sekin korjaantui seuraavalla yrityksellä. Ei mitään ongelmia Aan kanssa, hienoa! Ulkona oli myös matala vauvakeinu, josta Piitu oli kovin kiinnostunut ja olisi kai halunnut kiivetä sen päälle. En kuitenkaan vahingosta viisastuneena päästänyt, vaan harjoiteltiin vain keinulle astumista (niin että se rämähti samalla) ja kontakteja.

Vähän tokoakin tosiaan otettiin, mutta keksiä kaikkea vähän erilaisia harjoituksia. Kentälle tuli jossain vaiheessa joku toinen koira kera lapsiperheen (jotka luultavasti kuvittelivat kentän olevan koirapuisto tms...), joten saatiin hyvää häiriötä koiranpennusta, ihmisistä ja huutavista lapsista. Naksuttelin Piitulle paljon ihan kontaktista vähän paikkaa vaihdellen, välillä oltiin lähempänä muita ja välillä kauempana. Jossain vaiheessa uskalsin laskea koiran irti remmistäkin, mutta silti se pysyi lähellä. Yksi paikallamakuu ehdittiin ottaa ennen perheen tuloa, kestoltaan se ei ollut älyttömän pitkä mutta Piitu oli tosi tarkkaavaisen oloinen ja keskittyi tällä kertaa tosi hyvin.

Riehutin Piitua myös vähän patukalla ja sen jälkeen se sai tehdä kaksi luoksetuloa suoraan kiinni patukkaan. Aika hurjalta tuntui jättää Piitu yksin istumaan, kääntää sille selkä ja kävellä poispäin samalla kun kentän toisella laidalla oli bileet... mutta hienosti piski pysyi, ylpeä sai olla! Sama juttu eteenmenoissa, jätin istumaan yksin kun vein nameja kuppiin, hienosti P odotti ja ponkaisi lähetyksen jälkeen suoraan vauhdilla kupille. :)

Lopuksi otettiin vielä vähän tokohyppyä, vaikka kunnon tokoestettä ei kentällä ollutkaan. Hyödynnettiin kuitenkin betonisia(?) palikoita(?), joita löytyi kentän ja parkkipaikan välistä. Ensimmäinen oli vain parikymmentä senttiä korkea, mutta halusin nähdä hyppääkö Piitu ylipäätään ollenkaan. Laitoin namikupin toiselle puolelle "estettä" ja käskin hyppäämään, ilman mitään käsiapuja. Ja hyppäsi! Parin toiston jälkeen siirryttiin korkeamman "esteen" taakse, tämä oli joku polvenkorkuinen. Taas namikuppi toiselle puolelle ja hyppy-käsky. Niin hassua, että vielä viime kesänä Piitu pönötti paikallaan ja katsoi mua ihmeissään, kun käskin hyppäämään. Eikä olla tehty yhtään hyppyä koko talven aikana. No, toisaalta hyppääminen on tullut nyt Piitulle vahvemmaksi kun ollaan päästy agiliitämään ja oltiinhan me kuitenkin agikentällä... ;) Voi olla että tokokentällä hyppääminen on taas ihan kumma juttu.

Omatoimitreenien jälkeen ajettiin vielä hetkeksi tyhjään koirapuistoon ja Piitu pääsi juoksemaan kepin perässä ja haistelemaan päivän uutiset. :) Tänään ei kyllä treenata! Nähdään vaan BJ:tä painimisen ja juoksemisen merkeissä.

Herra Harmaa

2011-06-02T23:10:00.000+03:00

Holger (a.k.a. Holgi, Hoogi, Hoppu...) on vaihtanut väriä!

"Kuulinko ruokakupin kilisevän?"

Kaikki alkoi muutamasta harmaasta laikusta päässä, sitten laikkuja alkoi tulla lisää ja nykyään pieni on tosiaan ihan harmaa. Hassua!

Harmi etten ottanut kuvia välivaiheesta. :) Samanlainen ihana ja reipas pirpana se on edelleen, vaikka ulkonäkö vähän vaihtuukin.

Kuppitreeni kokeilussa

2011-06-01T23:42:00.002+03:00

Eilen kokeiltiin tokoilla namikupin avustuksella. Eli palkka odotti ruokakupissa ja liikkeen jälkeen vapautin Piitun kupille. Kokeiltiin ensin liikkeestä maahanmenoa. Alkuun Piitu katseli vähän kuppia ja jäi vähän jälkeen liikkeessä, mutta teki kuitenkin nätin maahanmenon ja malttoi odottaa vapautusta. Liikkeestä seisominen meni myös ihan ok, mutta pysähtyminen ei ollut ihan niin nopea ja tarkka kuin mitä se parhaimmillaan on. Kokeiltiin myös lyhyttä seuraamispätkää, välillä vapautin kupille perusasennosta ja välillä ihan kesken seuraamisen, kun kontakti oli hyvä. Piitu oli paikoittain tosi hyvä, mutta sen vastapainoksi taas välillä ihan muissa maailmoissa. Alkoi haistella maata tai katsella lintuja taivaalla kesken liikkeen.

Tehtiin myös kaksi paikallamakuuta niin, että kuppi oli meidän välissä ja Piitu makasi siis kasvot kuppiin päin. Piitu oli muuten hyvin rauhallinen ja keskittyi selkeästi kuppiin, mutta jossain vaiheessa alkoi rapsuttamaan itseään takajalallaan! Oikein kiva, täytyykin sitten toivoa ettei mahdollisissa kokeissa ala neidin kylkeä kutittamaan! Ärrrr. Otettiin sitten uusi yritys ja tällä kertaa keskittyminen pysyi ihan tekemisessä. Lopuksi naksuttelin vielä kontaktista perusasennossa ja seuraamisessa ensimmäisen askeleen jälkeen.

Positiivisinta koko treenissä oli se, kun Piitu bongasi meidän lähellä linnun. Neiti oli siis vapaana ja oli jo ehtinyt ottaa yhden loikan lintua kohti, mutta sain sen kääntymään ympäri ihan vain kutsumalla. En siis karjunut, vaan ihan hihkaisin neidin nimen ja niin se pyörähti ympäri ja tuli mun luokse. :) No, eihän pikkulintu nyt ihan sama asia ole kuin pupujussi, mutta kyllä Piitu oli ihan lähdössä jahtaamaan sitä tirppaa... Eli joku pieni voitto tämäkin, ehkä.

"I bring the light!"

Tänään kokeiltiin taas namikuppitreeniä. Tällä kertaa Piitu tiesi homman idean jo alusta lähtien, eikä olisi aina oikein malttanut tehdä liikkeitä kunnolla, kun kupille oli kiire. Kertaakaan ei varastanut mitään kupista ilman lupaa, kuten ei eilenkään, vaikka se sai katsoa kun laitoin namit sinne ja sen jälkeen lähdin vain kävelemään pois kupilta. Piitusta kyllä näki, että se kävi sisäistä taistelua, kun itse lähdin pois ja se jäi hetkeksi kupille. Onneksi jotain on pienen piskin päähän saatu varastamisesta taottua, koska se jätti namit rauhaan ja tuli perässä tekemään hommia. ;) Joka ikinen kerta!

Tehtiin mm. jääviä, seuraamista ja käännöksiä ja paikallamakuu. Paikallamakuussa teki pahaa katsoa kun Piitun kimpussa parveili ihan älyttömästi hyttysiä, neidin korvat vaan heilui mutta katse pysyi eteenpäin. En sitten makuuttanut ihan älyttömän pitkään. Jäävät normaaliin tapaan hyvät ja innokkaat, seuraaminen taas ei ollut. Piitu oli myös tosi kärsimättömän oloinen ja vinkui koko ajan tullessaan perusasentoon, en tiedä oliko namikuppi liian kiihdyttävä.

Luoksetuloa otettiin parin metrin etäisyydeltä ja vähän jouduin korjaamaan välillä Piitun vinoa loppuasentoa. Otettiin myös kaksi vauhtiluoksetuloa ihan superpitkältä etäisyydeltä, meidän taloyhtiön takapihan toisesta päästä toiseen päähän. Piitu tuli täysillä! Koskakohan sitä uskaltaisi kokeilla pitkältä matkalta loppuasentoa...?

Naksuttelin myös noutokapulan pitämistä. Vähän hetsasin kapulalla ja johan se muuttui Piitun mielestä maailman kivoimmaksi asiaksi. Valitettavasti samalla kun into kasvoi, alkoi myös pureskelu. Pelkään, että opetan Piitun pureskelemaan kapulaa, jos naksautan kunhan se vaan pitää sitä suussaan (ja saattaa samalla pureksia). Ja kapulan suuhun ottaminen ja kiinni pitäminen on vielä Piitulle sen verran herkkä juttu, että en halua kieltää pureksimisesta ettei tämä pieni motivaation pilkahdus sen kantamiseen katoaisi. Vaikeaa, vaikeaa.

Plää!

Lopuksi Piitu sai vielä riehua ja roikkua patukassa sydämensä kyllyydestä. Hetsata ei tarvinnut yhtään vaan neiti oli samantien kiinni patukassa. Leikin jälkeen patukassa oli veriset hampaanjäljet... en tiedä aukesivatko ikenet noutokapulan pureksimisesta vai juuttipatukasta, tosin kapulasta en kyllä verta löytänyt. Voisi kai sanoa, että tänään vuodatettiin hikeä (=ohjaaja) ja verta (=Piitu) treenatessa, ha ha ha.

Tänään ja eilen oli kyllä aika mietteliäs olo treenien jälkeen. Piitu ei ole viime aikoina esittänyt parastaan, se ei ole ollut se pieni ja innokas tokoilija mitä se parhaimmillaan on. Ehkä me pidetään pieni tauko tokosta? Ehkä se motivaatio neidillä kasvaisi, jos ei ihan joka päivä hinkutettaisi samoja asioita. Ensi maanantaina tietty mennään ohjattuihin treeneihin, mutta jos siihen asti oltaisiin tokoilematta. Tai sitten tehdään vaan ruutua yms. eikä mitään alo- tai avoluokan harjoituksia! Tiedostan itsekin, että ollaan niitä tehty ihan hirveän paljon nyt viime aikoina. Ehkä koiraa kyllästyttää, tai sitten sillä on ne odotetut juoksut tulossa ja ajatukset niiden myötä jossain ihan muualla. Mene ja tiedä.

Jokin mielenhäiriö ehkä tämäkin, koska vaikka koira ei toimi, haluaisin itse silti treenata ja treenata...

Lisää häiriötreeniä

2011-05-30T21:11:00.000+03:00

Eilen sunnuntaina treenattiin sateisessa ilmassa läheisellä jalkapallokentällä. No, palloa potkivat pelaajat + Piitu = ei hyvä yhdistelmä. Neiti oli muutenkin ihan tosi huonossa vireessä ja kun pari kertaa sitten pallo lensi meidän lähelle, ei tokoilemisesta meinannut oikein tulla mitään. Edes meidän oma tennispallo ei saanut täyttä huomiota, vaan jalkapallo oli paljon kivempi. Tuli taas kyllä opittua miten Piitun kanssa EI voi lähteä treeneihin; kävin hakemassa sen sisältä mistä se tietysti innostui ihan tuhannesti, sitten se pääsi samaan autoon Boriksen kanssa ja vielä tosiaan pallokentän laidalle. Ei näin.

Käytiin treenien jälkeen Sannan kanssa katsastamassa koirapuisto ja koska se oli tyhjillään, päästettiin koirat sinne telmimään. Kauaa ei edes ehditty siellä olla, kun Piitun hyvä kamu Emma ilmestyi myös paikalle ja hetkeä myöhemmin myös Edi! Piitu ei ole nähnyt Ediä varmaan puoleen vuoteen, mutta Edi-herra oli sillä kertaa sen verran kiinnostunut Emman peräpäästä, ettei tainnut edes huomata muita koiria. No, oli Piitullakin kädet täynnä hommia kun hänen piti suojella keppiä tai palloa suussaan. :D Ei silloin ehdi leikkiä... Koirapuistoilun jälkeen Piitu ja Boris ottivat vielä palauttavat juoksut ja painit Boriksen takapihalla. Multa ja ruohontupsut lentelivät ja meidän neidillä oli maailman levein hymy kuraisilla kasvoillaan. ;) Kotona odottikin sitten kylpyamme, mikä oli vähemmän kiva juttu. Piitu läähätti häntä koipien välissä koko pesun ajan ja rentoutui vasta kun käskin sen makuulle sängylle ja aloin kuivata sitä.

Tänään vuorossa oli DogiTiimin toko. Tunnin teemana oli häiriöt ja niiden alla toimiminen. Anu oli tehnyt kartioista, ruokakupista, kapulasta ja pallolelusta "radan", jossa pujoteltiin koiran kanssa ja palkattiin kun se piti kontaktia. Seuraavalla kerralla tehtiin esineiden keskelle joku jäävistä ja Piitu teki maahanmenon. Ekalla kerralla jäi istumaan (!), mutta toinen kerta meni hyvin. Sitten kuljettiin radalla koiran kanssa ja Anu kulki vieressä häiriköimässä parhaansa mukaan, käskyttämällä esim. "maahan" tai kutsumalla "tässä näin" jne. Piitu ei juurikaan ottanut häiriötä vaikka Anu kulki vieressä, mutta istua meinasi kerran käskystä ja eikä tietenkään voinut vastustaa kun Anu kutsui luokse. ;) Kun ihmiset nyt vaan on niin ihania Piitun mielestä... Lopuksi otettiin vielä kaukoja esineiden keskellä ja Anu häiriköi taas mm. heittelemällä lelua ja vinguttamalla sitä. Kaikki muuten ihan ok, mutta ekoilla kerroilla vinguttaminen ja lelun lentäminen oli liikaa. Korjauksen jälkeen se katsoi, mutta ei lähtenyt paikaltaan.

Koko häiriötreenin ajan meidän lähellä kulki myös työmies työntämässä jotain isoa johtokelaa ja vetämässä perässään kahisevaa mittanauhaa. Sitäkin piti Piitun vähän katsella, koska sieltä suunnasta kuului koko ajan ääntä ja näkyi liikettä. Eli tänään oli kyllä tosi paljon häiriötä! Kuppi, kapula tai merkit eivät olleet tänään Piitun mielestä mitenkään superkiinnostavia, mutta pallolelu senkin edestä! Eli joskus täytyy muistaa treenata niin, että heittelen vaikka tennispalloja nurmikolle häiriöksi. Sitten kun saadaan Piitu jättämään pallo rauhaan, ollaan jo tehty iso harppaus eteenpäin. ;)

Tehtiin myös paikallamakuu kolmen koiran rivissä, Piitu oli reunassa vasemmalla. Kokonaiskesto oli 2 minuuttia, josta Piitu makasi nätisti noin 1,5 minuuttia. Lopussa se alkoi vähän piippaamaan hiljaa (ei vaan enää kärsivällisyys riittänyt?) ja katsoi myös vähän pidempään vieressä ollutta Fyraa. Tänään ei kuitenkaan noussut, hyvä niin. Jatkossa koitan paikkamakuuta varmaan kupin tai lelun kanssa, enkä enää välipalkalla. Olen aika varma, että se tekee Piitun rauhattomaksi, varsinkin näissä ryhmätreeneissä. Kyllä se yksin ollessaan tuntuu pysyvän välipalkallakin ihan rauhallisena, mutta ryhmässä se on nykyään vaan niin levoton.

Loppuun otettiin vielä luoksetulo pentutyyliin, eli lähdin karkuun kun Piitu oli tullut puolet matkasta. Piitu lähti jo alusta alkaen tulemaan täysillä laukalla, ja juostiin sitten yhdessä autoon. Kivat treenit, näistä jäi aika paljon parempi mieli kuin sunnuntaisista. ;)

Puomin valloitusta ja muuta liitelyä

2011-05-27T22:43:00.000+03:00

Torstaina agiliideltiin! Anu oli tehnyt radan jossa treenattiin kolmea lyhyttä pätkää. Mittasuhteet yms. taas pielessä, mutta kyllä näistä kuvista varmaan näkee sen pääasian. ;)

Harjoitus nro 1

Ensimmäisellä kerralla jätettiin koira ykkösesteen taakse odottamaan ja käveltiin itse pituuden taakse ottamaan vastaan. Siitä putkeen, takaakierrolla neloselle, ohjaaja pyörähtää niin että ohjaava käsi on vasen ja kahden viimeisen esteen loppusuora (kutonen on rengas). Piitu tuli hienosti kahden ensimmäisen esteen yli ja ampui myös putkeen ongelmitta, mutta olin itse armottoman myöhässä nelosesteen takaakierrolla. Piitu lähtee nykyään hienosti kiertämään, mutta jos en käskytä hyppäämään nopeasti, se kiertää vaan koko esteen. Niinpä toisella kerralla olin itse skarppina ja saatiin homma toimimaan. Rengas oli maxi-korkeudessa ensimmäistä kertaa ikinä ja se oli jännä juttu. Niinpä Piitu teki sen pari kertaa nakkien houkuttelemana ja nopeasti neiti rohkaistuikin!

"Toi rengas on niin hiton korkealla..."

Harjoitus nro 2

Radalla oli onneksi sama mattopintainen puomi, mikä pelotti Piitua sunnuntaina. Halusin koittaa sitä ensin ihan irrallaan muusta radasta ja tehtiinkin niin, että Anu tuki Piitua remmistä ja itse houkuttelin nameillä eteenpäin. Taas alussa Piitua ahdisti ihan hirveästi, se vinkui ja läähätti ja pyrki alas puomilta. Jatkettiin kuitenkin määrätietoisesti houkuttelua eikä päästetty neitiä alas ja heti kun se uskaltautui puomin päälle, tuli vauhtia ja rohkeutta yhtäkkiä hurjasti lisää. Eli heti kun tajusi ettei se rämähdä alas kuten keinu. Kun tultiin kontakteilta alas, Piitu kääntyi ympäri ja lähti heti uudestaan kiipeämään. Kolmannella ja neljännellä kerralla se paineli jo tuttuun vauhdikkaaseen tapaansa koko puomin hienosti. :) Se olisi varmasti kiivennyt puomille vielä useita kertoja, mutta ei päästetty sitä enää, jotta kiva into jäisi päälle.

Ihanaa, jos puomiongelmasta selvittiin nyt tällä! Piitu selvisi jännittävästä tilanteesta niin upeasti ja lopulta se todella voitti pelkonsa, olen niin ylpeä hienosta piskistäni. Joku siellä pääkopassa on sentään kunnossa, koska se myös palautui tosi nopeasti.

Tässä neuvoteltiin vielä ylösmenosta...

... mutta tässä vauhtia alkoi jo olla normaaliin tapaan!

Kun puomi oltiin ylitetty henkisesti ja fyysisesti, jatkettiin loppurata. Jätin Piitun kontaktille ja menin itse nelosesteen taakse pakkovalssaamaan. Piitu pysyi kontaktilla kunnes kutsuin, jee!

Harjoitus nro 3

Kolmospätkässä haasteena oli se, että koira saattaa ampua täysillä putkeen tai puomille, kun niitä on aikaisemmissa harjoituksissa tehty. Koira otettiin vastaan ykkös- ja kakkosesteen välissä, missä se ohjattiin hyppäämään pituus ja samalla kerrottiin sille äänellä & pienellä ohjausliikkeellä että pituuden jälkeen täytyy kääntyä. Sieltä sitten juostiin kolmoselle tekemään takaakierto.

Piitu ei ihme kyllä yrittänyt kertaakaan putkeen, vaan kuunteli ja katsoi miten ohjasin! Kolmosesteelle meinasi tulla vähän kiire pariin otteeseen, mutta muuten selvittiin hyvin. Anukin kehui, että Piitu oli mukavassa vireessä teki hyvin hommia. :) Siltä tuntui itsestäkin! Nyt ollaan ilmeisesti saavutettu se piste, kun koira on ohjaajaa taitavampi. ;) Piitu tekee radalla tasan niin kuin minä ohjaan, eli nyt tehtäväksi jääkin sitten ohjata sitä OIKEIN. Jos treeneissä tulee mokia, ne johtuu nykyään 95 prosenttisesti mun virheistä.

Jee! Hyvillä mielin autolle.

Jani lähti myös mukaan harjoittelemaan kepon hommia toimimalla mm. Piitun juoma-automaattina, kävelykoneena ja kameramiehenä. Kamerahommat kaipaavat vielä selkeästi harjoitusta, mutta sentään Piitusta on nyt ekat agilitykuvat otettu!

Häiriössä ja häiriönä

2011-05-23T21:39:00.000+03:00

Tänään oli vuorossa taas Pilvenmäkitokot Anun ohjauksessa. Meidän lisäksi paikalla oli kultsupoika Onni omistajineen.

Aloitettiin liikkeestä istumisella. Piitu on tehnyt kaikkia jääviä, mutta nyt viime aikoina ollaan tosiaan keskitytty hurjasti vaan maahanmenoon ja pysähtymiseen. Aloitin ihan peruuttamalla itse taaksepäin ja käskemällä istumaan siitä. Piitu pyrki koko ajan tulemaan perusasentoon, eikä oikein ymmärtänyt kun yritin ns. päästä siltä pakoon. Otin siis aluksi kunnon käsiavulla, jotta Piitu hiffasi että määrä oli istua nyt ihan eteen vaan, ei sivulle. Pikkuhiljaa vähensin käsiapua ja lopulta koitin jo seuraamisen yhteydessä istumista. Nyt lähdetään vaan tekemään istumisesta joka kerta yhtä nopea kuin mitä se parhaimmillaan on. Läksyksi saatiin treenata istumista viikon verran, ilman että tehdään muita jääviä. Apua, kuinkakohan maltan olla tekemättä maahanmenoa tai varsinkaan seisomista...? Ne ovat vaan niin tiivis osa meidän jokapäiväistä treeniä ja niitä on oikeasti kiva tehdä!

Seuraamisessa katsottiin hidasta käyntiä ja juoksua. Hitaassa käynnissä Piitu piti hyvin kontaktia ja sen etukroppa oli tiiviisti mun sivulla, mutta takapää oli liian oikealla. Anu katsoi ensin takaa ja sitten sivulta sen seuraamista ja joka kerta tuomio oli sama. Otettiin sitten namikäsi avuksi ja haettiin se paikka missä mun kannattaa kättä pitää, jotta Piitu pysyisi suorana. Kotiläksyksi siis paljon yhden ja kahden askeleen seuraamisia, joissa Piitun pitää koota itsensä ja pysyä suorana. Aluksi nyt namikäden avulla ja välillä myös ilman. Normaalia seuraamista Anu katsoi myös tarkkaan, eikä Piitu siinä kuulemma ollut takaa vinossa. Juoksu myös ihan ok, mutta lisää treeniä sekin kaipaa.

Saatiin kotiläksyksi myös opetella viresana, jolla kerrotaan koiralle, että nyt tehdään hommia. Agilityssä olenkin viritellyt Piitua, mutta tokossa se on oikeastaan syystä tai toisesta jäänyt. Anu näytti omalla bortsullansa mallia, miten virittelee koiraa ja leikkii sen kanssa. Olin tosi ylpeä Piitusta, joka kykeni istumaan parin metrin päässä patukan kanssa riehuvasta koirasta, ja pitämään hienosti kontaktia. Aikaisemmin se olisi satavarmasti yrittänyt itse pinkaista lelun perään.

Loppuun otettiin luoksepäästävyys ja kunnon häiriötreeniä. Anu kierteli ensin meidän ympärillä, tuli sitten lähelle seisomaan ja heilutteli kättään, taputteli käsiään yhteen, hyppeli, meni kyykkyyn Piitun viereen jne. häiriköi siis parhaansa mukaan. Piitun kontakti oli ihan super, saattoi katsoa sekuntin verran Anua, mutta ei missään vaiheessa edes näyttänyt merkkejä että olisi noussut tms. vaan pysyi hievahtamatta paikoillaan ja otti koko ajan kontaktia. Anu tuli myös kättelemään ja tervehtimään, jonka aikana Piitu ei liikahtanut paikaltaan, enkä edes tiedä huomasiko se Anua. ;) Superkoira! Lopuksi vielä Anu kulki meidän ympärillä huutaen erilaisia maahanmenokäskyjä (ligg, plats, alas, down jne.). Piitu ei reagoinut muihin käskyihin ollenkaan, mutta kun Anu seisoi meidän vierellä ja huusi "maahan", meni Piitu varovasti maahan. Mua lähinnä nauratti, kun se teki sen niin varoen ja "eikö näin kuulu tehdä?"-ilmeellä. :D Pyysin vain uudelleen istumaan ja sen jälkeen Piitu istuikin kuin tatti, vaikka Anu käskytti maahan. Teki siis ihan hyvää päästä korjaamaan se yhden kerran.

Ihan lopuksi otettiin 2 minuutin paikallamakuu. Piitu oli muuten hyvä, mutta keskivaiheilla valahti vähän toiselle lonkalle ja alkoi nuuskimaan maata. Viereinen koira nousi jossain vaiheessa ylös ja Piitu katsoi sitä ihmeissään, mutta kävin heti palkkaamassa kun katse palautui oikeaan suuntaan. Piitulla oli taas ehkä vähän huono vire paikallamakuuta ajatellen, se oli aika kärsimätön ja pelkäsin koko ajan että se nousee. Tuon koiran kanssa saa kyllä jatkuvasti tasapainoilla sen oikean ja väärän vireen kanssa... välillä tuntuu että se menee vaikka kuuhun jos pyydän ja luotan siihen kuin kiveen, kun taas välillä pelkään ihan noiden perusasioidenkin kanssa.

Oltiin myös hetki häiriökoirana Piitun kanssa Onnille, kun se treenasi kontaktia. Tultiin aina metri lähemmäksi kun Onni rauhoittui ja päästiin tällä kertaa jo tosi lähelle. Hyvää treeniä kyllä Piitullekin, en pidä sitä yhtään itsestäänselvänä, että se käyttäytyy nätisti jos toinen on vähän villinä...

Keinua muistuttava puomi

2011-05-22T21:28:00.000+03:00

Osallistuttiin Piitun kanssa tänään Forssan Palveluskoirien järjestämään agilitykoulutukseen, jossa kouluttajana oli Tiina Kuusisto. Päivä alkoi kymmeneltä radan rakentamisella, jonka jälkeen tutustuttiin rataan ensin itse ja sitten yhdessä ohjausvaihtoehtoja miettien. Rata oli kyllä aika kiva, 25 estettä ja mm. kaksi suoraa putkea.

"Minä odotan niin nätisti..."

Oltiin Piitun kanssa viimeisenä vuorossa, koska muut koirat hyppäsivät mini- tai medihyppyjä. Piitun rimat oli 55 sentissä. Pidin autossa kaikkia läpiä auki ja Piitulla oli märkä pyyhe kaulalla koko ajan, mutta koirasta oli silti vähän veto poissa. Auton sisäilma ei älyttömän korkeaksi noussut (kävin tarkistamassa useasti), mutta useamman tunnin odotus nyt vaan vei mehut. Piitu ei missään vaiheessa nukkunut tms. vaan kukkui koko odotteluajan pää pystyssä ja katsoi mitä muut teki.

Meidän ongelmaksi koitui tänään mattopintainen puomi. Piitu on aikaisemmin mennyt samaista puomia ihan ongelmitta edestakaisin, mutta nyt se pääsi pari treenikertaa sitten tippumaan keinulta, joka näytti ihan samalta kuin tämä puomi. Piitu siis luuli puomin olevan keinu, eikä aluksi uskaltanut kiivetä sinne ollenkaan. Lopulta saatiin se pannasta ja remmistä tukemalla sekä namilla houkuteltua nousemaan ehkä puolitoista metriä, mihin se sitten jumahti. Houkuteltiin ja kehuttiin, mutta Piitu yritti vain päästä hyppäämään pois. Onneksi ei päässyt, sen jälkeen koko urakka olisi ollut ihan mahdoton... Kun Piitu lopulta uskaltautui hiipimään puomin päälle, se tajusi ettei se rämähdäkään alas kuten keinu, ja lähti etenemään pää alhaalla. Kontaktilla se teki hienot nenäkosketukset. Kokeiltiin vielä kerran toiseen suuntaan ja nyt Piitua ei tarvinnut enää tukea niin paljoa pannasta, vaikka meno olikin vielä varoivaista. Huh, toivottavasti treeneissä on jatkossa nyt tuo sama puomi, jotta päästäisiin sitä heti tekemään uudestaan. Niin ärsyttävää ottaa valtavasti takapakkia, kun aikaisemmin puomi on ollut tosi kiva Piitun mielestä.

Piitu palautui onneksi puomi-stressistä tosi hyvin ja nopeasti, ja päästiin tekemään vielä loppuun pätkä rataa (ja putkia!) että koiralle tuli parempi mieli. Kaksi suoraa putkea peräkkäin, este ja este takaakierrolla. Tämä pätkä meni oikeasti tosi hyvin, Piitu tuli täysillä putkesta, mutta ehdin sen edelle ja se katsoi upeasti ohjausta. Takaakierto oli myös sikahieno!

Kouluttaja muisti moneen kertaan kehua Piitun luonnetta, mikä tietysti lämmitti höpsökoiran omistajaa. :) Se myös tekee kuulemma kivasti töitä mulle ja mun kanssa. Tykkäsin kyllä kokonaisuudessaan koulutuksesta ja samalle kouluttajalle voisin mennä koska tahansa uudestaan! Kiva positiivinen henki oli päällä koko päivän.

Paikalla oli meidän lisäksi myös toinen valkkari ja kylläpä oli kiva päästä pulisemaan valkkarijuttuja oikein urakalla. :) Toivottavasti saadaan sovittua treffit jossain vaiheessa, Piitu varmasti tykkäisi parista valkeasta poikaystävästä!

Kotiin tultiin kolmen jälkeen ja ilmeisesti lähes 6h aurinkoisella kentällä teki tehtävänsä, sillä sekä emäntä että koira sammuivat aika tehokkaasti sohvalle hetken kuluttua...

Perjantaina TOKOa, lauantaina jälkeä

2011-05-21T23:29:00.000+03:00

Eilen tokoiltiin Piitun kanssa vielä iltakymmenen aikoihin. Piitu oli tosi innokas tekemään hommia ja hyvin kuulolla, eli kivaa oli! Uskalsin ottaa paljon seuraamista ja useita käännöksiä myös. Seuruutin lyhyen pätkän, tein käännöksen ja naksautin kun Piitu oli oikealla kohdalla ja otti kontaktia. Käännökset vasemmalle on hyvät ja niissä kontakti pysyy lähes aina (tosin Piitu ei edelleenkään osaa käyttää takapäätään kunnolla, vaan joudun vähän kävelemään sitä päin), oikealle käännöksissä seuraaminen muuttuu vähän väljemmäksi, mutta naksun kanssa Piitu korjasi nopeasti ja oli paljon särmempi.

Liikkeestä maahanmenoa pari toistoa kuten aina, eikä niissä mitään huomautettavaa. Liikkeestä seisomista otettiin pallopalkalla ja vitsit, että se sai neidin tekemään siistit pysähdykset! Piitu kuumui pallosta oikeastaan juuri sopivasti, se seurasi tiiviisti (vähän meinasi jopa edistää) superkontaktissa ja pysähtyi nopeasti. Huisia, lisää pallopalkkaa jääviin siis!

Otettiin myös useita luoksetuloja pidentäen pikkuhiljaa matkaa metristä pariin metriin, ihan vaan tarkoituksena saada se loppuasento Piitun selkärankaan. Piitu teki myös kaksi paikallamakuuta, molempien kesto ehkä 20 sekuntia. En palkannut makuun aikana, vaan vasta lopuksi pallolla. Ei noussut ja oli muutenkin tarkkaavainen, hyvä juttu.

Tänään vuorossa oli perinteiset lauantairiehut mummalassa kera Chicon ja BJ:n, mutta käväisi Piitu myös jäljellä. Talloin sille tarkkuusjäljen aika kuivalle pellolle, jossa oli paikoittain vähän pidempää ruohoa. Alussa ja parilla ensimmäisellä metrillä oli koiranmakkaraa ja jäljen loppuvaiheessa loivassa kulmassa myös. Jälki vanhentui varmaan vähän alle tunnin. Piitulla oli taas hirrrveä into jäljelle, jonkin verran se malttoi syödä nameja, mutta ei läheskään kaikkia. Keskivaiheilla vauhti taas vähän kiihtyi ja kun tultiin "kulmaan", huomasin että Piitu oli ajanut jälkeä ehkä 20 senttiä oikealla. Aika tarkasti silti, koska kulmalle tultiin. Namit ennen kulmaa hidastivat suunnitellusti vauhtia, ja Piitu selvitti kulman oikeastaan tosi mainiosti. Jäljen lopussa odotteli pakasterasia jossa oli loput namit.

Jäljellä oli kyllä haasteita, sillä sen päällä käveli ennen ajoa todistetusti ainakin yksi ihminen ja pari koiraa. :D Namit sentään saivat olla rauhassa...

Jäljen jälkeen Piitu tahtoi vielä tokoilla, joten otettiin muutamat jäävät takapihalla. Hienosti meni maahanmenot ja seisomiset, vaikka BJ ja Chico toimivat häiriökoirina! Piitu keskittyi ihan superisti ja oli tosi tarkka.

Tämä EI ole liikkeestä maahanmenoa, vaan ihan rehellistä vaanimista.

Ai mitenniin se on kalju?

Tiistaita ja torstaita

2011-05-19T22:13:00.000+03:00

Tiistaina tokoiltiin pihalla ja testattiin meidän uusia kartioita. Kokeiltiin siis vähän merkkiä, ruutu sai jäädä tekemättä tällä kertaa kun mukana ei ollut lelua. Jäävistä otettiin seisomista, mikä alkaa olla tosi hyvä! Olen niin iloinen että se sujuu vihdoin ilman käsiapua. :) Tehtiin myös paljon seuraamistreeniä ja käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Piitu oli paikoittain tosi hyvä, mutta välillä hyvät tuoksut kiinnostivat paljon enemmän. Lisäksi perusasentotreeniä, jossa pientä ääntelyä havaittavissa. Kaukoissa keskityttiin taas seiso-maahan ja maahan-seiso -vaihtoihin. Seisomisesta maahanmeno ei ole vielä ihan sujuva eikä Piitu mene maahan niin hissimäisesti kuin toivoisin, vaan liikkuu vaihdon aikana hiukan. Pakko myös mainita, kun Piitu pyörähti tänään käskystä ilman käsimerkkiä! Yleensä autan sitä suunnassa ("ympäri" on pyörähdys vasemmalle ja "pyörii" oikealle), mutta nyt kokeilin puolivitsillä pelkkää käskyä. Sekunnin Piitu mietti, mutta teki sitten hienon piruetin! Koiratanssiskabat, here we come!!

Tänään oli taas agilitytreenit! Tehtiin yli 20 esteen rataa, jossa oli suora putki, U:n muotoinen putki, pituus ja kepit. Tein taas Paintilla taidokkaan ratapiirroksen, mutta se saa jäädä yksin minun silmilleni. ;) Miten se onkin niin vaikeaa saada mittasuhteet yms. oikeiksi näytöllä...?

Itse radalla sujui sitten hiukan paremmin. Alku tosin oli haasteellinen, kun koira piti jättää vinoon esteen taakse ja mennä kakkosesteelle ottamaan vastaan. Piitu kiersi joka kerta ensimmäisen esteen, vaikka kuinka varmistin että se katsoi esteen yli jne. Silti se kiersi. Lopulta päätettiin jättää ensimmäinen este kokonaan välistä, kun Piitu rupesi jo haukottelemaan ja näyttämään muutenkin stressaantuneelta. Kakkosesteeltä päästiinkin sitten tosi mallikkaasti eteenpäin, yhden kerran Piitu meni väärään päähän U-putkea kun jätin sen selän taakse, mutta uudella yrityksellä sekin oikein. Pituus oli tänään aika pitkänä ja se oli jännä juttu. Pari kertaa Piitu ylitti sen pallon avustamana ja sai taas rohkeutensa takaisin. :) Pituuden jälkeen loppurata oli kivan vauhdikas; suora putki, kaksi estettä, kepit ja kahden esteen loppusuora.

Tällä kertaa sitä sai todella juosta! Pakko ilmeisesti alkaa tosissaan tekemään juoksulenkkejä, sillä olin ihan hengästynyt. :D Yleensä hinkataan tiettyjä kohtia pitkäänkin, mutta tänään päästiin etenemään radalla sen verran sujuvasti, että ohjaaja sai pinkoa täysillä. Piitu haki esteille tänään tosi upeasti, teki hienoja takaakiertoja ja jopa irtosi! Selvästi alkaa Piitunkin itseluottamus radalla kohota ja se oppii kuuntelemaan ja katsomaan ohjausta paremmin. Vielä se on paikoittain aika kiinni kädessä, mutta kyllä se siitä irtoaa pallopalkalla ja kokemuksen myötä. :) Lopuksi otettiin vielä radan alku pariin otteeseen ja lopetettiin muutamaan vapaavalintaiseen esteeseen ja suoraan vauhtiputkeen. Kiva fiilis jäi, toivottavasti myös koiralle! Rimat oli Piitulla tänään 55 sentissä ja ne tuntuivat huiman korkeilta alussa, mutta yksikään ei tullut alas eikä Piitu edes kolautellut niitä, hienoa.

Omien treenien jälkeen jäätiin vielä kentän reunaan tokoilemaan hetkeksi. Piitu teki jäävistä maahanmenoja ja kaksi seisomista (ihan nappiin, jee!) ja vähän lyhyttä seuraamispätkää. Piitun vire oli vähän liian innokas ja kärsimätön seuraamista ajatellen, joten ei hinkattu sitä sitten enempää. Otettiin myös Veeti-brassiterrierin kaverina paikallamakuu ja yleistä häiriötreeniä. Veeti treenasi seuraamista meidän ympärillä ja Piitu treenasi samalla kontaktia istuen. :) Hyvin meni molemmilla!

Ja taas tuli maanantai

2011-05-16T23:25:00.000+03:00

Tänään aloitettiin aamu ahkerasti lenkillä Sannan ja Boriksen kanssa. Käveltiin koirujen kanssa lenkki hiekkakuopille, jossa ne pääsivät hetkeksi vapaaksi juoksemaan. Piitu on joskus tuoltakin lähtenyt hajujen perään, mutta ei tänään, jee! Hiekkakuopilta suunnattiin kyläilemään Boriksen luokse. Piitu painii aina Boriksen kanssa sisällä niin että omistajaa heikottaa, neiti ei todellakaan ole mikään kaino vieras. Mutta kivaa oli juoda kahvia samalla kun koirat väsyttivät toisensa!

Illalla suhatiin DogiTiimin tokoon. Paikalla oli taas meidän lisäksi kaksi koirakkoa. Tällä kertaa teemoina olivat nouto ja tunnari sekä merkki. Noutoa otettiin lainakapulalla, Piitu otti kapulan ihan ok mutta ei edelleenkään sitä kyllä pidä. Eli kotiläksyksi vieläkin lisää pitoharjoituksia. Heitettiin myös pari kertaa Piitulle kapulaa kauemmas, tarkoituksena saada vauhtia siihen lähtemiseen ja sen nostamiseen. Hienosti Piitu menikin laukalla kapulalle ja nosti sen jopa ylös! Jatkossa kokeillaan myös saada kapulasta megasiisti Piitun mielestä, eli itse leikin kapulalla Piitua innostaen ja kun se on innoissaan ja yrittää saada kapulan, kapula meneekin piiloon. Näitä harjoituksia useampi peräkkäisinä päivinä ja jokainen kerta päättyy siihen, että kapula menee piiloon.

Tunnaria kokeiltiin kerran samalla tavalla kuin mihin viime syksynä jäätiin, eli piilotettiin tunnarikapula ruohon alle. Piitu lähti innokkaasti etsimään ja kaivoikin kapulan ruohon alta, mutta jatkoi sitten nenä maassa parempien tuoksujen pariin. :D Eli enemmän taas motivaatiota kapulan nostamiseen.

Muiden tehdessä noutoa ja tunnaria, otettiin Piitun kanssa seuraamista. Piitu oli innokas ja pysyi lähellä, samoin kontakti pysyi hyvin! Käännökset vasemmalle hienosti ja oikeallekin pienellä käsiavulla. Jee, tuli hyvä mieli! Otettiin myös mm. liikkeestä maahanmenoa ja luoksetulon loppuasentoa. Piitu oli niin hieno ja innokas. :)

Lopuksi tehtiin siis vielä merkkiä. Käytettiin Piitun kanssa alkuun lätkää ja menin sanomaan sille käskyksi "Paina" mikä tarkoittaa siis meillä kosketusalustan tökkäämistä nenällä. Piituhan siis meni merkille, mutta kävi painamassa nenällä lätkää joka kerta. Eli jos ensi kerralla muistaisi käskyt oikein... Täytyy metsästää jostain meille kartioita! Päästäisiin tekemään merkkiä ja ruutua vähän useammin kuin nykyään.

Muovinauhojen perässä

2011-05-16T15:15:00.000+03:00

Käväistiin viime lauantaina naapurikunnassa Jokioisilla mätsärissä Piitun ja Janin kanssa. Päivä oli tuulinen ja hyytävän kylmä, joten vietettiin suurin osa odotteluajasta autossa. Piitua ajatellen odottelemista oli ehkä taas liikaa, se oli autossa vielä rauhallinen ja makoili paikallaan, mutta kehän reunalla se vaikutti vähän kärsimättömältä. Onneksi kehässä se keskittyi taas täydellisesti ja oli hienosti kuulolla koko ajan!

Saatiin pariksi hieno englanninsetteri, joka osasi esiintyä karvat hulmuten ja joka esitettiin hyvin. Piitu tuntui aika pieneltä ja karvattomalta siinä vieressä. ;) Onneksi tuomari kuitenkin tykkäsi meidän neidistä! Piitu oli ihan sulaa vahaa tuomarin tullessa kopeloimaan, hampaita ei tällä kertaa ikävä kyllä katsottu. Pitkän mietinnän jälkeen tuomari päätti antaa meille punaisen nauhan. Olin tosi iloinen ja ylpeä jo tästä, koska meillä oli parina tosi upeasti esiintyvä ja näyttävä koira.

Koska saatiin isojen koirien kehään numero 1, jouduttiin odottamaan taas tovi että muut isot koirat saatiin arvosteltua. Punaisten isossa kehässä Piitu tsemppasi ja jaksoi vielä seistä sekä ravata, vaikka vähän huomasin neidissä väsymyksen merkkejä. Misseily on niin rankkaa! Piitun hieno esiintyminen ja tsemppi kannatti ja loppusijoitus oli lopulta PUN3. Ensimmäistä kertaa Piitu sijoitettiin, olin niin ylpeä. :)

Kolmospallilla hymyilyttää kuin mm-kultaa voittanutta! ;)

Palkinnoiksi saatiin ihmisten heijastinliivi (jollainen meiltä vielä uupui, koira kulkee täydessä heijastinvarustuksessa mutta emäntä hukkuu pimeyteen...) ja aktivointilelu nimeltä "Squirrel dude".

Maailman hienoin pieni Piitu-pesusieni!

Meidän joukkue oli tosi ylpeä pienestä tytöstä, meille nämä pienetkin voitot on suuria! Loppupäiväksi huristeltiin mummalaan ja iltapäivä sujui enemmänkin tämän näköisissä merkeissä:

Kaikki kolme samassa kuvassa, harvinaista!

Ketuttaa

2011-05-12T22:33:00.001+03:00

Jouduttiin lähtemään aksatreeneihin tänään hirveällä kiireellä ja tohinalla, ajatukset oli ainakin ohjaajalla jossain ihan toisaalla. Tulipa treenien loppupuolella selväksi, että tänään ei ollut mun päivä. Piitu oli kyllä hieno ja yritti koko ajan parhaansa. :) Ihana.

Vaikka ketutti ja vitutti oma päättömyys, askartelin silti Paintilla taas ratapiirrosta. Ihan perseelleen meni sekin, putken jälkeen kaikki ihan väärissä kohdissa. Eli vaikka piirroksessa näyttää ihan mahdottomalta päästä putkesta kutosesteelle, kyllä se oikeasti oli ihan mahdollista.

Alussa harjoiteltiin irtoamista kakkosesteelle, jotta itse pääsi kolmosesteen ja keinun (4) väliin tekemään valssin ja ottamaan vastaan. Namikupin avulla Piitu irtosi hyvin ja parin toiston jälkeen myös ilman sitä. Putkesta kutosesteelle oli tosi haastava, sitä piti jankata ensin ilman koiraa. Siitä jatko seiskaesteelle oli vielä vaativampi, koska meinasin jäädä pyörimään kutoselle kun piti jo juosta seiskalle ohjaamaan. Onneksi Piitu jaksoi toistoja ja toistoja, koska niitä tehtiin. Piitu treenasi myös keppejä sekä keinua erillään radasta.

Harmittaa ihan pirusti, että ei päästä missään treenaamaan omatoimisesti. Nyt just pitäisi päästä tekemään ja harjoittelemaan noita vaikeita kohtia radalla! Ei paljoa hyödytä käydä epäonnistumassa treeneissä ja odottaa sitten viikko että pääsee tekemään taas jotain ihan muuta.

Juu, jatketaan taas huomenna paremmalla mielellä.

Ilmaisutaitoa ja iltatokoa

2011-05-11T17:27:00.000+03:00

Päivällä koirapuistoiltiin taas Joonaksen ja BJ:n kanssa. Kaveriksi saatiin puolituttu saksanpaimenuros 8kk, jonka kanssa Piitulla meni leikit taas hyvin yhteen. Juoksemista ja pystypainia, kuten aina. :) Koirapuistosta suhattiin pikaisesti katsomaan Forssan Palveluskoirien järjestämää BH-koetta. Kauaa ei paikalla voitu olla, kun koirat odottelivat kuumassa autossa, mutta kiva oli haistella vähän koetunnelmaa!

Tästä inspiroituneena treenattiin sitten tokoa taasen illalla! Eilisistä Mustialatreeneistä jäi pari kourallista nakkeja, joten otettiin ne ja naksutin mukaan pihalle. Halusin kokeilla liikkeestä seisomista nyt ilman käsiapua. Ja ihme ja kumma - kyllä se pysähtyi! Aluksi ehkä vähän arastellen, mutta toistojen jälkeen parani ihan älyttömästi! Tosiaan käsiapua en tänään käyttänyt, mutta vähän kumarruin koiran puoleen käskyttäessä. Aikamoinen työvoitto meille Piitun kanssa. :) Tätä ollaan hinkattu yli vuosi, mutta näköjään tulostakin syntyy! Kiitos Sannalle rohkaisusta. ;)

Tehtiin myös välissä yksi liikkeestä maahanmeno, koska halusin nähdä sekoittaako se seisomista. Ei sekoita, kunhan itse käskytän tarpeeksi määrätietoisesti. Tämä nyt pätee ihan kaikkiin jääviin, myös istumiseen, eli jos käskytän vähänkään epävarmasti tms. Piitu arpoo itse asennon ja lähes aina arpa osuu maahanmenoon.

Otettiin myös turhatumisenkin uhalla peppu- eli perusasentotreeniä. Tänään Piitu oli aika hyvä, ei piipannut tai turhautunut vaikka otettiin useampia toistoja. Perusasennot tänään lähes aina nappiin, pari kertaa tuli vinoon. Ehkä uskalletaan jatkossa näitäkin taas hinkata, maltillisesti kuitenkin. Pepputreenistä sitten seuraamiseen ja käännöksiin. Koitin olla skarppina ja palkata jo parin askeleen jälkeen, koska Piitun kontakti pysyi parhaiten juuri pari ensimmäistä metriä.

Loppuun otettiin vielä jälkikeppien ilmaisutreenit. Laitoin Piitun kiinni puuhun odottamaan kun kävin tekemässä lyhyen keppiradan nurmikolle. Ihan älyttömän nätisti neiti odotteli, vaikka näki koko ajan mitä puuhasin! Hienoa, tekee hyvää myös nämä odottelu- ja kärsivällisyystreenit. Kun kävin hakemassa Piitun, se lähti kauhealla höngälla ja nelivedolla vetämään kohti "jälkeä". Vauhtia oli jatkuvasti vähän liikaa ja Piitu oli jo menossa kepin yli kun ehdin käskyttämään maahan. Eli jatkossa ehkä nameja keppitreeneissä jäljelle, josko se hidastaisi vauhtia. Tänään kepit eivät kiinnostaneet, kun jäljestämään olisi pitänyt päästä!

Ei muuta kuin lisää treeniä vielä ilmaisuihin(kin), eivät ne tietenkään vielä selkeä juttu Piitulle ole. Olisi kuitenkin kiva saada ne kesän aikana edes jonkinlaiseen kuntoon.

Synttärikutsuilla Mustialassa

2011-05-10T22:16:00.003+03:00

Piitun paras juoksijakaveri, ihku Boris täytti tänään 2 vuotta! Päästiin Piitun kanssa mukaan synttärilenkille Mustialaan ja olikin tosi kivaa. :)

Alkuun päästettiin koirat juoksemaan pellolle. Piitu pysyi ihan älyttömän hyvin kuulolla, vaikka koko ajan pelkäsin että se lähtee jäljelle. Kovasti vain neiti pyrki koko ajan juoksemaan meistä poispäin, huusin sitä ja se tuli joka kerta, mutta lähti aina uudestaan juoksemaan pois. Ensin epäiltiin jotain jälkeä, mutta nopeasti kävi selväksi minne neidillä oli niin kova kiire... ihanaa järveä kohdenhan se paineli ja samantien veteen polskimaan rinksaa. ;) Ihan parantumaton vesihirmu!

Parasta!

Piitu tanssittaa synttärisankaria.

Piitu olisi varmasti viihtynyt vedessä vaikka kuinka kauan. Talven jäljiltä ei ollut havaittavissa mitään ongelmia tekniikan kanssa, vaan hienosti neiti pulikoi.

Boriksen yllätyshyökkäys...

... ja valtava molskahdus.


"Turha sinne on perässä mennä, se tulee kuitenkin kohta takaisin" tuumii Boris.

Aina yhtä sulokas ja naisellinen Piitu.

Lenkin ja uintireissun jälkeen koirat pääsivät vielä tekemään vähän hommia. Piitu aloitti ihan perus kontaktiharjoituksilla, naksuttelin kontaktista samalla kun vielä höpötettiin muita juttuja Sannan kanssa. Sitten liikkeestä seisomista, jossa sain palautetta käsiavun käyttämisestä. Eli jatkossa pitää luottaa koiraan ja siihen, että se pysähtyy. Oma usko tähän liikkeeseen on vaan horjunut niin vahvasti, että sitä väkisinkin varmistelee ja koittaa välttää epäonnistumisia loppuun saakka. Tänään Piitu pysähtyi ilman käsiapua käskystä. Ei se maailman nopein ja särmin pysähdys ollut, mutta osoittaa että koira tietää mitä käsky tarkoittaa! Liikkeestä maahanmenoa tehtiin pari kertaa, molemmat kerrat ihan hyviä ja nopeita. Yhden maahanmenon Sanna liikkuroi meille kisamaisesti, mutta Piitu ei ollut moksiskaan häiriöstä.

Muutama toisto maahanmenoa pitkältä etäisyydeltä tehtiin sekä kaukoista istu-maahan. Pitkät matkat ok, mutta kaukoissa maahanmenot taas vinoja. Tämänkin jutun kanssa saa taas raapia päätä ihan urakalla, en oikeasti muista missä vaiheessa se on alkanut menemään vinoon. Istumaannousut oli suoria ja nopeita, mutta maahanmenossa se valui vasemmalle.

Luoksetuloa tehtiin myös pari kertaa ja säädettiin loppuasennon kanssa. Piitu myös lähti varmaan ekaa kertaa elämässään tulemaan jo ennen käskyä luokse! Nyt täytyy olla taas tarkkana ettei P pääse varastamaan enää ikinä, niin paljon on tehty töitä että ollaan saatu varma (hah!) paikallaistuminen luoksetuloon...

Seuraamistakin katsottiin, mietittiin ja pähkittiin. Tekee kyllä tosi hyvää saada välillä uutta näkökulmaa omaan tekemiseen... Tuli taas itsetutkistelun paikka, kun tajusin mitä kaikkea teen väärin. Eli jatkossa seuruutreenit taas uudella asenteella!

Piitun jälkeen Boris treenasi pätevästi, vaikka häiriötä oli vähän kaikenlaista. Lopuksi Boris tarjosi vielä synttärikakkua, johon Piitukin pääsi osalliseksi. :) Nätisti koirat odottivat lupaa päästä kupeille, mutta Sika-Piitu päättikin ampaista Boriksen kupilla ja komentaa vielä toista pois siitä. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt jättää moinen possu kokonaan ilman herkkua tuon jälkeen!

Tässä vielä nätisti omalla kupilla.

Borikselle vielä iso kiitos seurasta ja kivasta illasta! Tässähän kohta alkaa Piitulla pukata jo ikäkriisiä... ikävuosi nro. kolme starttaa kohta, eikä meno ole yhtään sen järkevämpää. ;)

Maanantain omatoimitokot

2011-05-09T21:56:00.000+03:00

Koska tänään ei ehditty DogiTiimin tokoon illalla, käytiin ottamassa Piitun kanssa iltapäivällä omat treenit ulkona. Aloitettiin taas noutokapulatreenillä naksuttimen kanssa. Nyt vaadin jo sitä, että kapula menee "kokonaan" suuhun, eli suu pitää avata ja kapulan saa asettaa hampaiden väliin. Lopussa Piitu jo osittain tarttui kapulaan, eli tunsin kuinka se otti hampailla kiinni kunnolla. Tiputti kyllä heti jos itse päästin irti kapulasta.

Liikkeestä seisomista PITI ottaa pallon kanssa, mutta loistavamuistinen ohjaaja jätti pallon sisälle taas toistamiseen. Eli namipalkalla mentiin. Meni ihan ok, naksautin heti kun Piitu jäi paikalleen. Palkkasin myös paljon siitä, että pääsin seisomaan sen vierelle, eikä se liikkunut tms. vaan katsoi vain silmiin. Perusasentoa en vieläkään pyytänyt siihen loppuun tekemään, Piitu oppii niin nopeasti ennakoimaan että parempi vapauttaa ilman. Liikkeestä maahanmenoa tehtiin kolmisen kertaa, kaikki erittäin hyvin!

Seuraamista tehtiin pari hassua pätkää ilman hihnaa, ja oli väljää! Pari käännöstä vasemmalle meni ihan ok. Käännöksiä varten tehtiin myös vähän takapäätreeniä eli peruuttelua. Ensin ihan normisti, sitten kokeiltiin taas peruuttamista perusasennosta. Ihan hyvin meni, mutta ei sitä peruuttamista ainkaan suoraksi voi sanoa...

Sitten treenailtiin maahanmenoa pitkältä etäisyydeltä, lähinnä tietty kaukoja mutta myös ruutua silmällä pitäen. Käskin Piitun seisomaan ja odottamaan, kävelin 4-8 metrin päähän ja käskin maahan, ilman käsiapua. Otin jokaisella toistolla enemmän etäisyyttä ja hienosti Piitu tippui maahan joka kerta! Olin oikein yllättynyt, kuinka hienosti se sujui. :) Piitu pysyi myös maassa siihen asti, että hölkkäsin sen luokse palkkaamaan ja vapauttamaan.

Siitä siirryttiinkin sujuvasti kaukoihin, eli ensin istu-maahan parin metrin etäisyydeltä. Istumisessä käsiapu alkaa olla jo selkeä juttu Piitulle, hyvä. Maahan se menee edelleen vähän vinoon, sitä pitää nyt vissiin alkaa tarkkailla. Otettiin myös seisomisesta maahanmenoa, eli treenailtiin hissiliikettä alas ja koitettiin edelleen saada se lihasmuistiin. Maasta seisomaan nouseminen on edelleen pro ja tosi innokas. Piitulla heiluu yleensä aina häntä kun tehdään kaukoja, se on kiva huomata. :) Ovat ilmeisesti neidin mieleen, kun liikkeet ja vaihdot on yleensä aika vauhdikkaita ja saa tehdä paljon.

Loppuun vielä kaksi luoksetuloa, ensimmäisellä kerralla autoin pienellä käsiavulla Piitua tulemaan eteen. Toisella kerralla päätin katsoa mitä neiti tekee ilman apuja ja eteen se tuli, mutta kymmenisen senttiä liian väljäksi. ;) Ei paha, kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Tarkoitus oli ottaa vielä myös näyttelyjuttuja, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Jospa sitten huomenna...

Aivojumppaa nykimisen kera

2011-05-05T20:31:00.001+03:00

Tänään kaivoin kosketusalustan esille, viime treeneistä onkin kulunut taas hetki. Ilmeisesti pieni tauko on tehnyt ihan hyvää pienen koiran mielessä, koska heti kun laitoin alustan lattialle, oli Piitu tökkimässä sitä nenällään. Välillä se myös tökkäsi sitä tassullaan ja jopa hyppäsi sen päälle etutassut ojossa. :D Ensin palkka tuli ihan nopeasta kosketuksesta, mutta koska Piitu selkeästi muisti homman idean, aloin vaatimaan vähän pidempää kosketusta. Pari kertaa Piitu yritti ehkä vähän turhautuneena napata alustan hampaisiinsa, kun palkkaa ei heti tullutkaan.

Seuraavaksi naksuttelin jalan laittamista ruokakuppiin. Kuppina oli punainen muovinen kuppi, jota Piitu tykkäsi myös tökkiä samantien. Alkuun naksuttelin vain siitä että jalka osui johonkin kupissa (suurimman osan aikaa tassu osui kupin reunaan), mutta saatiin myös pari napakymppiä eli koko tassu keskelle kuppia. Piitulla oli kyllä välillä vähän liikaa intoa ja vauhtia, se juoksi kupille ja työnsi sitä tassullaan ympäriinsä. Pari kertaa se myös kaatoi kupin ja alkoi raapia sitä tassulla. Tämä kaikki tietysti turhautumisvinkumisen säestämänä. Mutta ainakin se yritti tällä kertaa koko ajan!

Sitten aloin opettamaan toisen etujalan nostoa. Piitu oli siis istumassa ja houkuttelin sitä nostamaan toista etujalkaa ylös. Tarkoituksena olisi saada se "moikkaamaan" vielä joskus. ;) Harmi että nämä meidän tempputreenit on vähän tällaisiä, että opetan yhtä temppua hetken, sitten toista, sitten kolmatta jne. No, ihan mielenvirkistämiseksihän ne on tarkoitettu. Jalannostossakin edettiin ihan kivasti, ihme ja kumma Piitu malttoi olla tosi hiljaa koko ajan. Se selkeästi keskittyi täysillä outoon treeniin, mikä oli kiva juttu.

Illalla lenkin jälkeen jäätiin vielä taloyhtiön takapihalle tekemään agilitystä joskus aikoinaan kotiläksyksi tullutta harjoitusta. Heitin Piitulle kävyn parin metrin päähän ja samalla pitelin kiinni sen valjaista. Laskin ääneen "yyy - kaa - koo" ja kolmannella Piitu sai pinkaista kävyn perään. Tarkoituksena siis saada koira ns. nykimään ja odottamaan lupaa lähteä, samaa räjähtävää lähtöä tavoitellaan siis myös agilityssä. Piitulla ei juurikaan räjähtävyyden suhteen ole ongelmia, kunhan joku esine lentää sen näköpiirissä. ;)

Tekemistä häiriön alla

2011-05-04T17:18:00.000+03:00

Tänään käytiin Piitun kanssa ottamassa taas sellaiset mukavat maanpinnalle palauttavat treenit lähiparkkiksella. Varsinkin alkuun tuntui ettei homma lähtenyt millään sujumaan, mutta onneksi loppua kohti Piitun tekeminen ja fiilis parani.

Aloitettiin siis seuraamistreenillä ja tarkoitus oli ottaa niitä kääntymisiä. Meillä oli paljon häiriötä, kun ohi kulki kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autojakin tuli useampi parkkikselle. Huomasin aika nopeaan että se oli väärä paikka ja aika treenata seuraamista, neidin keskittyminen ei ollut kohdallaan ja se tarkoitti haahuilemista seuraamisessa. Pari ok pätkää tehtiin ja kaksi vasemmalle kääntymistä, ja siihen ne saivat jäädäkin tällä kertaa.

Jatkettiin sitten taas perus kontaktiharjoituksilla, eli naksuttelin katsekontaktista samalla kun porukkaa käveli ohi. Yksi setä huikkasikin meille että "Hyvin tottelee!" ;) En viitsinyt sanoa, että vähän muutakin kuin katsekontaktia kaivattaisi, vaan kiitin ja totesin että siihen pyritään. Naksuttelusta Piitu piristyi aika lailla, kun alkuun se oli omaan silmään vähän vaisu. Siirryttiin sitten naksun kanssa tekemään kaukoja. Ensin istu-maahan, joissa Piitu meni ihan totaalisen vinoon maahan. Nousi kuitenkin aina istumaan tarkasti ja maahanmenotkin oli särmiä, sitä vinoutta lukuunottamatta. Otettiin myös muutama istu-seiso mielenvirkistämiseksi, Piitu tykkää kyllä edelleen eniten ylösnousemisesta. Se on nopea, mutta myös vähän sellainen kiikunkaakun, että liikkuuko siinä samalla liikaa eteenpäin.

Palauteltiin mieleen myös peruuttamista ja hyvin se pakkivaihdekin löytyi. Ensin Piitu peruutteli suoraan mun edessäni, mutta kokeiltiin myös niin, että Piitu istui sivulla ja autoin sitä kädellä peruuttamaan siitä taaksepäin. Oli aika hieno!

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin kahden toiston verran, jotka molemmat ihan nappiin jälleen. Piitu meni samantien maahan ja pysyi siellä. Liikkeestä pysähtymistä jälleen käsiavulla ja namipalkalla, koska pallo jäi sisälle. Pientä edistymistä havaittavissa, vihdoin! Piitu pysähtyi aika hienosti pelkästä käsiavusta ja jäi paikalleen joka kerta. Tänään ei myöskään yhtään askelia eteenpäin missään vaiheessa, jätte bra!

Otettiin myös yksi luoksetulo lyhyestä matkasta, jossa lopussa autoin Piitun loppuasentoon. Piitu teki myös kaksi paikallamakuuta ja yhden paikallaistumisen. Ensimmäinen paikallamakuu oli ehkä 15 sekuntia ja palkaton, hyvin pysyi vaikka pää vähän pyöri. Toinen oli pidempi, kävelin edestakaisin ja kiersin Piitun ympäri pari kertaa. Palkkasin myös aina välissä. Hyvin pysyi myös toisella kertaa. Istuminen oli sekin lyhyt ja palkaton, ei noussut tms. eli ihan hyvin meni.

Alkuun oli tosiaan aika tahmeaa tekemistä, toisaalta ehkä raksupalkka ei ollut ihan riittävä noin isossa häiriössä. Itseä saa siis luultavasti syyttää. Onneksi Piitu kuitenkin petrasi loppua kohden ja teki lopulta hyvän treenin. :)

Muuten meidän elämä on ollut nyt viime aikoina hyvin pitkälti tätä:

Eli siivoamista siivoamista! Ja Neiti Palveluskoira on tietysti kaikessa mukana innokkaana. ;) No, kohta ollaan jo siinä pisteessä että piskejä ei enää Saksankadulle päästetä, kun siellä alkaa olla jo liian puhdasta likatassuille ja karvoille!

Juoksutreenit ja Pilvenmäkitokot

2011-05-03T01:10:00.000+03:00

Sunnuntaina käytiin Piitun kanssa kevään ensimmäisellä juoksulenkillä. Viime syksynä juoksutreenit jäivät kesken ja sen kyllä huomasi! Ensimmäistä kertaa ikinä taisin tuskastua koiraan, kun se ei vetänyt. ;) Koko talvi ollaan treenattu vetämättä kävelyä ja nyt vaadin sitä vetämään ja turhauduin kun se halusi jolkottaa vierellä tai takana(!!). Juostiin ehkä max. 30 minuuttia ja käveltiin toinen samanmoinen päälle. Itsehän olen myös ihan rapakunnossa, joten aloitetaan rauhassa. Kotona kun olin hetken saanut rauhoittua, alkoi jo oma turhautuminen ja keuhkoaminen naurattaa. Koira raukka tekee just niin kuin sille on opetettu - ja saa palkaksi höyryävän omistajan. Onneksi Piitu antaa näitä mulle anteeksi ja lähtee varmasti vielä uudestaankin lenkille. :) Vetämiskäsky opettelulistalle (kuten myös suunnat ja pysähtyminen!).

Tänään maanantaina treenattiin taas Anun opissa tokoa Pilvenmäellä. Koirakoita meidän lisäksi oli kaksi, kuten myös pupuja raviradalla! Onneksi Piitu ei niitä missään vaiheessa bongannut. Kävi kyllä mielessä että pitäisikö päästää Piitu pupujen perään raviradalle, siellähän olisi baanaa ja aidat ympärillä. ;) No, keskityttiin ajojahtien sijaan ihan tokoon kuitenkin.

Aloitettiin harjoittelemalla kehuilla palkkaamista. Eli pyydettiin koira sivulle ja kehuttiin sitä, ja vasta viiveen jälkeen tuli namipalkka. Tavoitteena opettaa koiralle, että kehut on se palkka esim. kisoissa, kun nameja ei voi käyttää. Piitu kesti hienosti namipalkan puutteen ja tapitteli vaan silmiin kun kehuin sitä vuolaasti. Vähän se selkeästi kyllä ihmetteli kun lihapullaa ei tullutkaan nopeasti kuten normaalisti. Katsottiin taas Piitun perusasennon paikkaa ja tulin siihen tulokseen, että palkkaan varmaan jatkossa taas vasemmasta kädestä. Jossain vaiheessa talvella vaihdoin palkan oikeaan käteen ja nyt Piitu tulee helposti aika eteen ja vinoon, koska kurottaa oikeaa kättä/taskua kohden. Katsotaan, josko namikäden vaihdolla tulisi parannusta asiaan.

Sitten otettiin kontaktinpitoa perusasennossa siten, että Anu häiriköi parhaansa mukaan meidän ympärillä. Eli taputteli reittänsä, heilutteli hanskaa, heitti kiviä jne. Piitu ihmetteli etenkin heiluvaa hanskaa ja heitetyn kiven perään se lähti (en kyllä ihmettele, se ei pysty vastustamaan mitään mitä heitetään!), mutta selkeästi epäröiden ja tuli heti takaisin kun pyysin. Viimeisellä kerralla kontakti pysyi vaikka kivi lensikin vieressä!

Sitten seuraamista ja käännöksiä vasemmalle. Ekalla kerralla olin itse ihan hukassa omien jalkojeni kanssa. Miten se onkin aina niin hankalaa koiran kanssa? Todettiin myös, että Piitu ei käytä takapäätänsä mitenkään erityisen hyvin, siksi joudun törmäämään siihen kun käännytään vasemmalle. Eli jatkossa Piitulle takapäätreeniä mm. peruuttamisen ja pienellä ympyrällä seuraamisen merkeissä.

Luoksepäästävyys otettiin kolmen koiran rivissä, niin että Anu kävi jokaisen luona yksitellen, kiersi kerran ympäri ja tuli rapsuttamaan koiraa. Piitu oli ihan pro ja pysyi koko ajan istumassa ja kontaktikin pysyi hienosti. Sen jälkeen yksi koira poistui rivistä ja otettiin paikallamakuu. Piitun parina oli kultainennoutaja, jolle naksuteltiin koko paikkaamakuun ajan. Lisäksi koirien takana olevasta autosta kuului koiran piippausta. Piitulla vähän pää pyöri ja se katseli vieruskaveria jonka vieressä omistaja oli kyykyssä. Kävin palkkaamassa aina kun katse palautui muhun päin. Kaikki meni tosi hienosti ihan melkein loppuun saakka, kunnes Piitu nousi. Ihan vain nousi seisomaan jotenkin kysyvästi, että "Saako nyt jo nousta, voitais tehdä jotain muuta jo?". Sovittiin sitten, että jatkossa koitan mieluummin tehdä lyhyitä, mutta onnistuneita paikkamakuita ja ennenkaikkea ilman välipalkkaa. Eli mieluummin 10 sekuntia ilman palkkaa ja vapautus, kuin minuutti jonka aikana palkataan X kertaa. Välipalkka tuntuu nykyään tekevän Piitun vähän rauhattomaksi.

Paikallamakuun jälkeen katsottiin liikkeestä pysähtymistä. Kokeiltiin Piitun kanssa miten se sujuu pallopalkan kanssa. Vähän etukäteen pelkäsin, että neiti kuumuu pallosta liikaa eikä pysty keskittymään mihinkään, mutta yllätyin positiivisesti! Oli Piitu pallosta tietty ihan pähkinöinä, mutta pystyi toimimaan ja tekemään, eikä vain huutanut pallon perään. Hienoa. :) Kokeillaan siis jatkossa palkata pallolla ainakin aina välillä, sillä saa ainakin sikana nopeutta Piituun.

Lopuksi tehtiin vielä ruutua. Ensin vietiin Piitun kanssa pallo yhdessä ruutuun ja juostiin merkille. Sieltä lähetin ruutuun ja neiti painoikin sinne täysillä laukalla. Toisella kerralla Anu vei pallon ruutuun meidän odotellessa merkillä. Taas Piitu lähti vauhdikkaasti ja innokkaasti. Sitten päästiinkin tekemään liike ensimmäistä kertaa melkein kokonaan, eli vein Piitun ruutuun, käskin odottamaan ja kävelin itse merkille. Sieltä käskin sen maahan (meni älyttömän nopeasti, vaikka etäisyyttä oli varmaan melkein 10 metriä! Vau!), Anun käskyttämänä lähdin kävelemään koiraa kohti, sitten vasemmalle ja sitten taas kohti merkkiä. Anu käskytti kävelemään saman reitin vielä kerran uudelleen, jotta saatiin häiriötä Piitulle. Toisella kerralla kun kävelin kohti merkkiä, kutsuin samalla Piitun sivulle. Piitu lähti makuulta nopeasti ja tuli laukalla suoraan sivulle seuraamaan. :) Mahtavaa! Tosiaan ensimmäistä kertaa tehtiin ruutua noinkin kokonaisena ja ihan kylmiltään, mutta hienosti meni.

Paljon ehdittiin tehdä tunnin aikana ja hyvä fiilis jäi jälleen kerran. :) Piitun kanssa on niin kiva treenata ja nautin kyllä myös näistä kursseista tosi paljon. Treenien jälkeen haettiin Joonas ja BJ ja suunnattiin koirapuistoon. Oltiin onneksi ainoat puistossa ja saatiin koiria vähän väsytettyä. Joonas tulikin meille sitten kisakatsomoon ja saatiin katsoa Suomen peli ihan rauhassa, mitä nyt Piitu tunki sohvalle Joonaksen syliin koko ajan. ;)

Puomi on uusi putki

2011-04-28T21:39:00.000+03:00

Tänään korkattiin agilitytreenit tämän kevään osalta! Olin niin innoissani, että onnistuin olemaan paikalla tuntia liian aikaisin. Pelottavaa, koska olin omasta mielestäni menossa ihan oikeaan aikaan. :D No, onneksi mahduttiin edeltävään ryhmään hyvin! Piitun lisäksi tässä ryhmässä oli perhoskoira ja dalmatialainen.

Leikin "vähän" (= yli 30 minuuttia) Paintin kanssa ja sain aikaiseksi ihka ensimmäisen ratapiirroksen tässä blogissa. Mittasuhteen ihan pielessä, esteet epätasaiset jne, mutta näkee tuosta suunnilleen mitä tehtiin! Neljäs este on puomi, kuudes U:n muotoinen putki, seitsemäs pituus, kahdeksas pussi ja yhdeksäs keinu.

Eli tehtiin kolmentoista esteen rataa, ensin kerran kokonaan ja sen jälkeen osissa. Piitu oli kivasti innokkaan tuntuinen heti kun pääsi autosta ja varastikin lähdössä ensimmäisellä kerralla. Palautin neidin istumaan ja aloitettiin uudestaan. Kolmannen esteen jälkeen ennen puomia tehtiin valssi, joka meni tosi sujuvasti! Puomille Piitu kiipesi tosi reippaasti, vaikka ei olla tehty sitä pitkään aikaan noin korkeana. En päässyt edes juoksemaan koko matkaa Piitun vierellä, koska piti väistää putkea, mutta niin vain paineli valkoinen ohjus koko puomin vauhdilla! :) Kontaktit oli myös tosi hyvät. Puomilta takaakierrolla vitoselle, mikä oli aluksi vähän vaikeaa. Piitu ei oikein handlaa takaakiertoja täydellisesti vielä, joten vaadittiin pari yritystä, mutta lopulta sekin meni hyvin. Pituus myös ongelmitta ja siitä pussiin. Pussi olikin sitten aluksi vähän jännä, kun sitäkään ei olla hetkeen tehty. Pari kertaa otettiin se houkutellen, eikä sen jälkeen pussissa ollut enää mitään ongelmaa. Keinua Piitu ei myöskään vielä osaa, joten jätettiin se tekemättä radalla. Puomilla pysäytin taas kontaktille, palkkasin ja vaihdoin puolta valssilla. Esteiden 11 ja 12 väliin ehdin tekemään myös valssin.

Tosi kiva rata, tykkäsin! Rimat taisi Piitulla olla tänään 50 sentissä, ja yksi muistaakseni tipahti, muuten puhtaasti. Puomi oli tosiaan positiivinen ylläri, Piitu oli ihan älyttömän reipas ja rallatteli sitä välillä yksinäänkin. :) Pitää vaan olla tarkkana ettei se pääse hyppäämään kontakteja silloinkaan, tänään kävin pysäyttämässä ja palkkaamassa sen joka kerta.

Keinua otettiin lopuksi erillään muista esteistä. Piitu pääsi yhden kerran luisumaan alas siitä, eikä sen jälkeen oikein halunnut kiivetä enää. Palattiin siis taas taaksepäin ja tehtiin muutaman kerran harjoitus, jossa Piitu totutteli keinun rämähtämiseen ja sai hurjasti namia. Kyllä se varmaan siitä, kunhan päästäisiin useammin sitä tekemään! Yksi kerta viikossa ei riitä millään. :(

Keinutreenin jälkeen Piitu pääsi palkaksi vielä menemään puomia. Tarkoitus oli ottaa se vaan kertaalleen, mutta neiti paineli vapautuksen jälkeen taas samantien sen toiseen suuntaan. Hmm, alkaakohan puomi haastaa putkea Piitun suosikkiesteenä? ;) Oli miten oli, parasta on kuitenkin se, että piski tykkää tehdä hommia aksaradalla ja osaa pitää myös hauskaa siellä! Anu korostikin vielä treenien lopuksi, että agility saa olla koiralle kivaa ja kentällä saa bilettää. Koiraa pitää muistaa palkata aina kun se tekee jotain, sillä usein väärät esteet yms. johtuvat ihan omasta ohjauksesta. Osui ja upposi, ja vaikka olenkin vähän parantanut tapojani ja alkanut palkkaamaan useammin, vieläkin voisi skarpata. En halua kadottaa Piitun kivaa tekemisen meininkiä ja hyvää fiilistä.

Iltahöntsyt

2011-04-24T23:14:00.000+03:00

Tokomotivaatio kun kukoistaa, silloin on treenattava! Niinpä käytiin tekemässä Piisamin kanssa mukavat iltatreenit puistossa. Ilma oli näin yhdeksän jälkeen mukavan raikas, vaikka hyttyset vähän kiusasivatkin.

Aloitettiin taas naksuttelemalla noutokapulajuttuja eli suuhun ottamista ja tällä kertaa myös vähän pitämistä. Ensin riitti että Piitu otti kapulan suuhunsa, lopuksi päädyttiin siihen että päästin irti ja naksautin samantien. Piitu otti kapulan tosi innokkaasti, kun keksin viedä sitä vähän kauemmas siitä. Eli kapula lähti karkuun -> Piitu halusi sen.

Tänään halusin keskittyä kuitenkin pääosin jääviin liikkeisiin, eli maahanmenoihin ja pysähtymisiin. Maahanmenot ihan nappiin joka kerta, nopeasti ja tarkasti! Piitu pysyi myös hyvin maissa vaikka kävelin sen ympärillä. Pysähtymiset oli myös hyviä, vaikka käsiavun kanssa edelleen tehdään. Tänään liikuin vielä suoraan eteenpäin muutaman askeleen kun Piitu oli jo pysähtynyt, normaalisti käännyn vain eteen ja pakitan siitä. Hyvin kesti Piitu paikallaan, vaikka jäikin mun selän taakse. Pari kertaa otti puolikkaan askeleen eteen kun tulin palkkaamaan, mutta niistä ei saanut palkkaa.

Luoksetulon loppuasentoakin vähän hinkattiin, ensin taas lyhkäsestä matkasta. Tällä kertaa pidin kädet lähellä omaa kroppaa enkä houkutellut Piitua. Tuli kyllä hyvin eteen (melkein aina myös suoraan!), mutta edelleen ensin jää vähän liian kauas. Korjaamisen jälkeen tulee kyllä ihan liki. Otettii myös yksi luoksetulo pidemmästä matkasta. Hienosti malttoi piski odottaa lupaa tulla ja luvan saatuaan tuli vauhdilla. Katsoin mitä tekee jos en houkuttele ja Piitu tuli eteen istumaan. Etäisyydestä vähän jouduin nillittämään, korjauksen jälkeen oli taas ok.

Paikallamakuussa Piitu oli mukavan rauhallinen. Pidin kohtuullisen pitkiä taukoja palkkaamisesta, kävelin ympyröitä ympärillä, hyppelin ja kokeilin myös vähän riskillä selän kääntämistä neidille. Hyvin pysyi! Vapautuksen jälkeen juostiin yhdessä hetki ympäriinsä ja Piitu oli ihan villinä. :) Sen jälkeen neiti olisi saanut hetken rallata vapaana, mutta tuli kuitenkin koko ajan tökkimään kättä tai taskua ja tarjoamaan kontaktia! Olisi ilmeisesti halunnut tehdä vielä enemmän hommia.

Piitu oli taas kerran hyvässä vireessä ja jouduin oikein muistuttamaan itseäni, että parempi lopettaa treenit vielä kun on kivaa. Niin mielellään sitä treenaisi, kun koira on taas oma ihanan innokas itsensä! Iltakävelyllä treenien jälkeen törmättiin vielä siiliin. Piitu oli tosi utelias ja halusi mennä katsomaan lähempää. Meni nenä pitkänä siiliä kohti, mutta säpsähti aina kauemmas kun siili puhisi. Fiksusti malttoi silti olla härkkimätä piikikästä kaveria. ;) Hetken ihmettelyn jälkeen Piitu kyllästyi ja jatkettiin matkaa.

Touhukkaat pe ja la

2011-04-24T19:09:00.000+03:00

Meillä on ollut ihan huippukivat pari päivää! Perjantaina oltiin mummalassa, jossa nautiskeltiin hyvää ruokaa ja juomaa, nähtiin rakkaita ihmisiä, saunottiin jne. Koirat olivat kaikessa touhussa mukana, eikä tarvinnut Piitun juurikaan nukkumattia houkutella kun kotiin päästiin. ;)

"Heittääkö joku jotain??"

Piitu kiihdyttää saaliin perään.

Eilen lauantaina mentiin ensin yhden maissa Mustiin&Mirriin, jossa vietettiin koiranpäivää. Katseltiin ensin agilitynäytöstä ja shoppailtiin herkkuja, jonka jälkeen Piitukin pääsi pitkästä aikaa ottamaan esteita. Ensin lämmiteltiin pari kertaa putkella ja se on kyllä edelleen Piitun suosikki. ;) Sitten vähän esteitä ensin yksitellen ja lopulta muutama putkeen. Piitu kuunteli ja katsoi ohjausta ihmeen hyvin, ei ollut ollenkaan talviterässä! Kepitkin kokeiltiin kertaalleen. Oli tosi kivaa, ei kyllä millään malttaisi odottaa että päästään taas agitreeneihin!

Koiranpäivistä suunnattiin taas mummalaan, jossa oltiin koira- ja lapsenvahteina taas yöhön saakka. Heti alkuun neidille kävi pieni haaveri; Piitu oli juoksemassa meitä kohti lelu suussaan ja törmäsi kiviseen kukkapenkin reunaan täydessä vauhdissa. Törmäys näytti tosi ilkeältä ja osui Piitua vasemman olan kohdalle. Piitu päästi äänen törmätessään ja tiputti lelun, mutta jatkoi samantien juoksua eikä näyttänyt mitenkään kipeältä. Lähemmin kun tarkastelin, löysin Piitun vasemmasta jalasta "reiän". Iho oli mennyt rikki parin sentin levyiseltä alueelta ja karvat löytyivät kukkapenkin reunasta tuppona. Ihan siisti haava muuten, ei vuoda verta tms. Nyt putsataan ja seurataan sitä.

Päivällä tokoiltiin Piitun kanssa auringonpaisteessa, naksuttelin kaukoja (istu-maahan) ja liikkeestä seisomista. Piitu ei ollut mitenkään superinnoissaan, mutta se yhdistääkin mummalan takapihan tosi vahvasti vain riehumiseen ja juoksemiseen, joten siihen nähden se teki nätisti. Lisäksi Chico hääri ympärillä ja yritti saada osansa nameista. :)

Iltapäivästä käytiin myös kevään ekalla peltojäljellä! Kävin tallaamassa noin 30-metrisen jäljen pellolle, koiranmakkaraa oli ehkä ensimmäisillä 10 metrillä, loput ilman. Jälki vanheni noin 40 minuuttia.

Lähdetään...

Rauhallista menoa.

Tässä vaiheessa meinattiin lähteä väärään suuntaan, mutta neiti onneksi korjasi itse!

Jäljen päätteeksi purkista vielä viimeiset palkat!

Pelto oli mun mielestä aika haastavan tuntuinen pohja ja pelkäsin koko ajan että Piitu lähtee hirveällä höyryllä eteenpäin, eikä malta syödä nameja ollenkaan. No, tällä kertaa pessimisti joutui olemaan väärässä! Piitu oli alusta alkaen hyvin keskittynyt, eteni suorastaan hitaasti(!) ja söi suurimman osan nameista. Kun namit loppuivat, kiihtyi vauhtikin tietysti jonkin verran ja vähän käytiin jäljen sivussa pari kertaa, mutta missään vaiheessa Piitu ei juossut jälkeä, vaan nenä pysyi maassa ja purkki löytyi lopusta hienosti! Jäljen päätteeksi harmitti TAAS, että olin tehnyt noin lyhyen jäljen. Piitu jäljestäisi varmasti kolminkertaisesti pidemmänkin ilman ongelmia.

Ihan älyttömän hyvä startti jälkikaudelle siis! Olen kyllä nyt itse tykästynyt peltojälkeen ja varmaan tulen jatkossa laittamaan nameja Piitun jäljelle. Ne rauhoittavat sen menoa, joten ehkä saadaan nyt sitä kaivattua tarkkuutta peliin! Tarkoitus olisi päästä vähintää yksi jälki per viikko ajamaan, katsotaan nyt sitten kuinka hyvin tämä tavoite täytyy. Treenattava on sekä pituutta että tarkkuutta, eli välillä tehdään varmaan lyhyempiä mutta vaikeampia jälkiä ja välillä pidempiä, missä neiti saa näyttää jälkiuskollisuuttaan. Verijälkikin houkuttelisi kovasti, mutta mahtaakohan se sekoittaa pk-jälkeä... Katsotaan, kyllä sitä täytyy ainakin kokeilumielessä edes kerran kokeilla!

Jäljeltä kun kotiuduttiin, heittelin Piitulle vielä pari kourallista raksuja nurmikolle. Hyvin riitti vielä intoa etsiä ne!

Häntä korkealla!

Loppuilta sujui rauhallisesti, Piitultakin oli pahin terä väsytetty pois. ;)

PuistoTOKOa

2011-04-20T20:47:00.002+03:00

Käytiin Piitun kanssa tänään meidän viime kesän vakkaritreenipaikalla, eli läheisessä puistossa ottamassa lyhyet tokotreenit. Häiriötäkin saatiin runsaasti, kun meidän lähistöllä pyöri ihminen lapsensa ja ison koiran kanssa.

Aloitettiin taas ihan kontaktiharjoituksilla, annoin Piitun katsella toista koiraa, mutta aina kun se otti kontaktia, naksautin ja palkkasin. Ensin pidin kiinni remmistä, mutta hetken päästä päästin irti. Eipä neiti silti toisen koiran luokse edes yrittänyt lähteä, vaan otti koko ajan enemmän kontaktia ja pääsin palkkaamaan runsaasti. Palauteltiin myös naksun avulla mieleen kapulajuttuja, eli ensin taas vaan koskemista, mutta nopeasti Piitu alkoi myös tarjoamaan sen suuhun ottamista. Palkkasin vaan siitä, että kapula oli hampaiden välissä. Pikkuhiljaa voi varmaan ruveta jo kokeilemaan keston pidentämistä, nyt se on lähinnä vaan nopea hammaskosketus ja naksautus. Tuntuu vaan että Piitu on jotenkin perusluonteeltaan niin hätäinen ja jatkuvasti tasapainoillaan siinä välissä että turhautuuko se, jos palkkaa ei kuulu heti.

Seuraamiset oli tänään osittain vähän väljiä, mutta saatiin myös hyviä pätkiä aikaiseksi. Otettiin myös käännöksiä, vasemmalle sujuivat tosi paljon paremmin kuin oikealle. Ensi kerralla pitää ottaa oikealle kääntymisiin käsiapu mukaan. Jäävistä tehtiin taas maahanmenoa ja seisomista. Maahanmenot meni kaikki tänään nappiin, palkkasin heti maahanmenon jälkeen nopeasti ja vapautin. Seisomiset myös ok.

Kokonaisuudessaan kivat treenit taas, Piitulla oli hyvä vire ja kiva tekemisen meininki päällä. :) Mietin jo, että tänä kesänä keskitytään lähinnä agilityyn, mutta tokoilu on nyt Pipan kanssa niin kivaa, että ei sitä malta jättää pienemmälle huomiolle! Ehkä, EHKÄ me saadaan vielä joskus jotain tuloksiakin aikaiseksi...

Viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa jäljestyskausi! Ei millään malttaisi odottaa. Ainakin pellolle pitäisi tehdä jotain nenähommia ja ehkä metsäänkin...

Muoks: Unohdin ihan kokonaan, että kaukojakin treenattiin! Maahanmenoa ja istumista. Maahanmenoissa Piitu venyttää itsensä ihan piiiitkäksi, koska tavoittelee namia. Eli pitää ollaa taas tarkkana eikä antaa sen tulla yhtään vastaan tuolla tavoin. Istuminenkin onnistui tänään paljon paremmin, ekalla kerralla nousi seisomaan, mutta laski siitä pepun alas. Seuraavilla kerroilla istuikin jo ja saatiin aikaiseksi ihan nätti ja nopea maasta istumaan nouseminen. :) Nyt pitää muistaa treenata tätä istumista käsiavulla paaaaljon.

Treeniä treenin perään

2011-04-20T00:18:00.003+03:00

On kyllä ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa kuinka paljon kevät vaikuttaa treenaamiseen! Pihalla ei jäädy sormet ja naama irti, maa ei ole liukas ja päivänvaloakin riittää pitkälle. Treeni-into on taas noussut ihan uusiin sfääreihin. :) Ensi talveksi pitää selkeästi etsiä joku (lämmin) halli missä treenata...

Tiistaina treenattiin omatoimitokoja Boriksen ja Sannan kanssa. Lähdettiin Piitun kanssa kävellen Sannalle, jossa koiruudet saivat juosta (ja painia!) ensin pihalla sydämensä kyllyydestä. Riehuhetken jälkeen kerättiin koirat narun päähän ja suunnattiin Prisman parkkipaikalle, josta löytyi mukava pläntti hiekkaa ja asfalttia.

Piitu oli kävelymatkalla vähän rasittava ja veti hiukan, mutta pelipaikalle kun päästiin, muuttui asenne taas paremmaksi. Aloitettiin kontaktiharjoituksilla ja Piitu oli mukavasti heti kuulolla. Tehtiin ihan lyhyitä seuraamispätkiä ja täyskäännöksiä, joissa kontakti oli tosi hyvä mutta seuraamispaikka edelleen omaan makuun vähän liian väljä. Toisaalta, ehkäpä se sitten on sitä oikeaoppista TOKOseuraamista.

Jäävistä tehtiin seisomista ja maahanmenoa. Seisomiset meni ihan hyvin, pari kertaa Piitu tuli vastaan kun olin aikeissa palkata, mutta jätin silloin palkkaamatta. Piitu ihme kyllä kesti sen, että otin askeleen pari taakse, ja palasin vasta sitten uudestaan sen eteen. Palkan se sai vasta kun oli paikallaan. Pitäisi jatkossa olla ihan supertarkka etten palkkaa jos P liikkuu yhtään! Maahanmenot myös ok, kaksi kertaa taisi mennä istumaan kun käskytin oudolla äänensävyllä, muuten tippui nopeasti maahan ja pysyi siinä. Makuutin sitä pari kertaa oikein kunnolla ja kävelin sen ympärillä yms. Hienosti pysyi!

Saatiin maanantaina kotiläksyksi tehdä luoksetuloja jollakin "kapealla kujalla" tms. jossa Piitun pitää tehdä loppuasento mahdollisimman suoraan. Tänään löydettiin Prismalta kahden roskiksen välistä sopivan tuntuinen kuja, jota testailtiin luoksetulossa. Piitu tuli ihan reippaasti eteen, mutta kuja olisi saanut kyllä olla vieläkin kapeampi. ;) Vielä mahtui jäämään hieman vinoon. Otettiin myös pari kertaa pitkästä matkasta ja Piitu sai juosta suoraan patukkaan kiinni.

Lopuksi Piitu ja Boris ottivat vielä paikallamakuun yhdessä. Väliä oli reilunlaisesti, mutta tämä oli vasta toinen kerta kun nämä sankarit tekivät paikallamakuuta yhtä aikaa. Ja meni muuten tosi hienosti! Piitu vähän katseli sivulle Borikseen päin, mutta se ei vaikuttanut missään vaiheessa siltä, että olisi ollut nousuaikeissa. Vapauttamisen jälkeen leikittiin vielä vähän aikaa patukalla ja sitten suunnattiin leppoisasti kävellen kotiin. Hyvät treenit, kiitos seuralaisille!

Ehdittiin Piitun kanssa käydä sen verran kotona, että vaihdoin sille täyskurkkarin tilalle nahkapannan ja sitten jatkettiinkin matkaa Saksankadulle. Siivottiin, pakattiin ja purettiin tavaroita pari tuntia ja Piitu oli tietysti taas avuliaana mukana ihan kaikessa. Se on niin hassu, aina pakko tunkea tilanteen keskipisteeseen. :) Tänäänkin meillä oli huoneen keskellä iso kasa täynnä rojua ja heiteltiin siihen kaapinovia yms. puutavaraa päälle niin että pauke kävi, Piitu seisoi silti reippaana Joonaksen vieressä eikä ollut moksiskaan melskeestä. Samoin sen oli seurattava meitä joka paikkaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin tavaroiden päällä kiipeilyä ja tasapainoilua, ja välillä myös erilaisten esteiden yli hyppimistä. On se kyllä ihanan rohkea koira! Piitu ja BJ pääsivät tietty vielä pihalle juoksemaan palkaksi ja tuttuun tapaan Piitulta löytyi vielä virtaa laukata ympäriinsä ja kurmottaa BJ:tä.

Kevään ensimmäinen TOKOkurssi korkattu!

2011-04-18T23:45:00.001+03:00

Tänään päästiin aloittamaan jo kovasti odotettu DogiTiimin tokokurssi!

Oltiin Piitun kanssa jo hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin kävelemään lyhyt lenkki ennen meidän kurssin alkua. Pilvenmäellä kun oltiin, löydettiin Piitun mielestä aina yhtä ihania lantakasoja joka paikasta, nam! Yhdenlainen ihme kyllä taas koettiin, kun Piitu tiputti yhden kikkareen suustaan käskystä! Vau, eikä mulla ollut edes nameja mukana.

Kurssilla oli meidän lisäksi tällä kertaa kaksi muuta koirakkoa. Piitu oli tosi hyvällä tuulella heti kun otin sen autosta. Rauhallinen, hiljainen ja otti kontaktia. Aloitettiinkin kontaktiharjoituksilla, eli itse olin passiivinen ja odotin että koira ottaa itse kontaktia. Käveltiin edestakaisin ja mentiin lähelle ravirataa, jossa joku ravuri oli treenaamassa. Viime kesänä ravurit olivat häiriö Piitulle, mutta tänään se ei ollut niistä moksiskaan. Muutenkin se tosiaan otti ja piti kontaktia hienosti.

Jatkettiin kontaktitreeniä perusasennossa, eli tavoitteena oli että koira tarjoaisi itse perusasentoa ja pitäisi siinä kontaktia. Piitu ei vielä oikein osaa tarjota PA:ta, joten annoin pienen avun ja se tuli sivulle. Vähän jouduttiin taas hakemaan asentoa, oli välillä vino ja välillä liian takana. Perusasennot olivat taas Piitulle kovin kiihdyttäviä ja pientä ääntelyä alkoikin ilmetä. Varsinkin kun otin askelia sivuun ja pyysin korjaamaan asentoa. PA:ssa ollessaan piti kyllä hienosti kontaktia pitkiäkin aikoja. En halunnut hirveästi perusasentoja hinkata, ettei Piitun hyvä vire olisi kadonnut, joten otettiin sitten itsenäisesti vähän seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja pari täyskäännöstä. Pipa oli hyvä ja keskittynyt! :)

Sitten siirryttiin lähemmäs muita koiria ja näytettiin meidän istu-maahan -kaukot. Piitu meni maahan nopeasti ja tosi särmästi, mutta ei meinannut nousta istumaan! Näköjään liiat seisomistreenit kostautuivat... Piitu oli tosi epävarma, joko nosti vähän kyynäriä ja jäi kuitenkin matalalle tai sitten nousi seisomaan. Heh, hienosti sitä ollaan pilattu ennen niin vahva liike. :D No, istuminen on tosiaan jäänyt vähemmälle treeneissä viime aikoina, joten nyt palataan taas perusteisiin eli maahan-istu -vaihtoihin. Käsiavun kanssa Piitu nousi vähän paremmin, mutta silloinkin saattoi arpoa seisomisen istumisen sijaan. Käsiapu istumisessa ei muutenkaan ole ehkä Piitulle ihan selkeä juttu, eli se pitää nyt ottaa mukaan jos sitä meinaa käyttää.

Loppuun otettiin parit luoksetulot, niin että Anu piteli Piitua kiinni ja itse kävelin poispäin innostaen vähän lelulla. En kuitenkaan joutunut hetsaamaan hirveästi. Piitu odotti taas nätisti ja tuli kutsusta tosi nopeasti luokse. Aina se vähän himmaa loppua kohden, mutta tänään tuli kuitenkin koko matkan laukalla joka kerta. Palkkasin lelulla ja Piitu oli siitä ihan villinä. Repi ja taisteli niin että itsekin sain hien pintaan! :) Ensimmäisellä kerralla lelu oli Piitun näkösällä, toisella ja kolmannella kerralla taskussa. Leikittiin sitten Piitun kanssa vielä hetki ja käveltiin samalla autolle. Toivottavasti jäi Piitullekin hyvä vire ja fiilis nyt tämän päivän treeneistä! Saatiin vielä hyviä vinkkejä loppuasennon treenaamiseen, se kun on vielä aika vino.

Itse olin oikein tyytyväinen neidin tekemiseen tänään. Häiriötä oli jonkun verran ja Piitu reagoi pari kertaa kun toinen koira teki luoksetuloa. Silloin Pipa olisi halunnut myös singota käskystä toisen luo... Muuten kuitenkin sain aikalailla neidin jakamattoman huomion, hienoa! Niin hassua ajatella, että vuosi sitten samassa paikassa meidän meno oli aikamoista hampaiden kiristelyä... tänään taas treenaaminen oli oikeasti ihan superkivaa! Jotain edistystä siis, jes.

Missikisoissa Parolassa 17.4.

2011-04-18T23:15:00.000+03:00

Sunnuntaina Piitu pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä mätsärikehään, kun reissattiin loistavassa seurassa, eli Sannan ja Boriksen kanssa Parolaan. Päivä oli ihana ja aurinkoinen, mutta tuuli yltyi varsinkin iltapäivällä aika kovaksi, ja kehän vieressä seisoskellessa tuli vähän vilu.

Piitu oli alusta alkaen aika levoton ja huusi Boriksen perään. Osasin kyllä odottaa että se tekee niin, mutta eihän se koskaan kivaa ole. Saatiin muutamalta sivustaseuraajalta kommentteja tyyliin "Se taitaa olla aika nuori?" ja "Näköjään tosi jännä paikka sille". Niin, onhan se jo melkein kolme vuotta eikä todellakaan edes ekaa kertaa yleisellä paikalla. Piitu sai isojen koirien kehään numeron 5, eli jouduttiin tosi nopeasti kehään. Oikeastaan ihan liian nopeasti, Piitu bongasi Boriksen kehän laidalla ja tempoi remmissä hurjan ulvonnan säestämänä. Kehässä neiti oli onneksi ihan ok, malttoi jopa seistä ja syödä nameja, mutta ei ollut kyllä mitenkään tarkkaavainen vaan kyttäili vähän ympärilleen. Tuomarin tullessa kopeloimaan Piitu antoi heti ensimmäisenä tälle pusun ja heitti sitten itsensä ihan vinoon (luuli kai että tuomari tahtoi vaan rapsutella) tuomarin jalkoja vasten. Onneksi tuomari oli oikein mukava, kehui Piitua ystävälliseksi ja kivaksi koiraksi, ja hellästi oikaisi neidin oikeaan asentoon. Muuten käsittely meni ihan hyvin ja hampaatkin tuli katsottua nätisti. Ravaaminenkin meni ihan ok, olin siihen ehkä eniten tyytyväinen, sillä pelkäsin ettei neiti malttaisi ravata ollenkaan. Kyllä se taisi muutaman laukka-askeleenkin ottaa, mutta kokonaisuus oli ok.

Saatiin sitten ihan odotetusti sininen. Ei harmittanut ollenkaan, koska tiesin ettei koira ollut parhaimmillaan. Meidän kehävuoron jälkeen saatiinkin sitten odotella isoa kehää useampi tunti, isoja koiria kun oli yli 50. Käveltiin Piitun kanssa ympäriinsä ja se oli aina hetkittäin tosi kiva ja rento. Palkkasin koko ajan kontaktista ja kyllä se sitä tarjosikin, kunnes näköpiiriin tuli ruskea koira... Emännän iloksi paikalla oli useampikin rhodesiankoira, mutta valitettavasti aina kun Piitu bongasi yhden, oli se ihan varma että kyseessä oli Boris! Niinpä jouduttiin välttelemään niitä. Harmi, niin mielelläni olisin tehnyt vähän lähempääkin tuttavuutta afrikkalaisiin, mutta pienen valkean neidin kuuppa ei tänään kestänyt moista.

Isossa kehässä Piitu jaksoi vielä yllättävän hienosti seistä ja ravatakin. Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen, vaikka mitään sijoituksia ei tullutkaan. Lähdettiin sitten kotia kohti, takapaksissa pari kovin hiljaista koiraa. :) Huutamisesta huolimatta oli kiva mätsäri ja todella hyvin järjestetty!

Kotona koirat pääsivät taas Boriksen pihalle riekkumaan. Pihalta löytyi vielä pari lumista kohtaa, joita piskit pistivät tehokkaasti matalaksi syöksymällä ja painimalla niissä. Olipa kivaa ja varmasti ainakin Piitun mielestä päivän huippuhetki! :) Kaikki kuvat Sannan ottamia, omastakin kamerasta löytyy kuvasaldoa, mutta koskapa jaksaisi purkaa ne pois sieltä...?

Hei me vaanitaan!

Vähän alkoi ehkä jo väsyttämään...

Kyllä onni on tasavertainen ja samanhenkinen painikaveri!

Rapsutusta

2011-04-08T23:01:00.000+03:00

Piitu kehitti taas pitkästä aikaa itselleen ihovaivoja.

Olen jo oikeastaan hetken aikaa katsellut sitä ja huomannut, että se rapsuttaa ja järsii itseään tavallista enemmän. Nyt sitten alkuviikosta Piitun päästä löytyi verinen karvaton läikkä, jonka huomasin myöhään illalla Piitua silitellessäni. Läikkä ei onneksi ole juurikaan peukalonpäätä isompi ja se peittyy hyvin viereisten karvojen alle, mutta sain taas sätkyn sen löydettyäni. Neiti oli siis rapsuttanut itseään ihan tosissaan. Seuraavan yön nukuin todella huonosti ja heräilin koko ajan komentamaan Piitua olemaan rapsuttamatta.

Koko viikko on oikeastaan kulunut samoissa merkeissä, Piitu rapsuttaa ja me kiellämme sitä. Hetken aikaa sillä oli jopa kauluri päässä ja harkitsin vaikka minkämoisia virityksiä, mm. sukkien teippaamista sen jalkoihin... no, tällä hetkellä ihan vaan vahditaan sitä. ;)

Ainoa syyllinen jonka keksin ihovaivoihin, on JW:n kalkkunariisi mitä neiti on nyt syönyt noin puolikkaan säkin verran Pro Pacin joukossa. Se ja Nutrolin Senior ovat ainoat muuttujat Piitun ruokavaliossa nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Jätin JW:n nyt pois ja jatkossa syödään raksuosastolta vain Pro Pacin lammasriisiä. Tosin tämä ruokahässäkkä vain vahvistaa tunnetta, mikä mulla on ollut jo hetken: pitäisi siirtää Piitu raakaravinnolle. Olen ihan varma että se voisi sata kertaa paremmin fyysisesti, puhumattakaan kuinka paljon se nauttisi lihojen yms. syönnistä. Piitu on aina niin innoissaan, kun se tajuaa että laitan kuppiin lihaa tai NEUta, sitä on ihana katsella kun kuppi tyhjenee vauhdilla ja neiti käy monta kertaa syömisen jälkeen tarkistamassa ettei kuppiin jäänyt mitään. ;)

Mistähän sitä sitten saisi rohkeutta lähteä muuttamaan ruokavaliota?

Nyt jäädään tosiaan seuraamaan tilannetta ja koitetaan vahtia ettei Piitu pääsisi rapsuttamaan tai järsimään itseään. Jos tilanne ei parane parin viikon sisällä tai jos verisiä läikkiä alkaa ilmestyä lisää, suuntaannataan kyllä eläinlääkärille. Toisaalta Piitulla on aiemminkin ollut samanlaisia oireita ruuasta joka ei sille sopinut, joten hyvällä tuurillä tämä on vaan oireilua väärästä ruuasta. Toivotaan! Harmittaa vain niin paljon Piitu-raukan puolesta, sillä ei varmasti ole hyvä olla ja joudun vielä komentamaankin sitä tosi tiukasti.

Märkää

2011-04-08T22:28:00.001+03:00

Hups, ilmeisesti taivaalta tippuvan veden mukana meni meidän päivitysinto. Kurahaalarit ja sadetakit ovat olleet kovassa käytössä viime päivinä... Vaikka Piitu on pitkäkarvaiseksi koiraksi aika lyhytkarvainen, olen silti jo ihan kypsä tassu- ja mahanaluspesuihin!

Oltiin koiruuksien ja Joonaksen kanssa lauantaina taas mummalassa ruokailemassa ja juoksuttamassa koiria. Takapihan hanki oli käynyt tosi upottavaksi ja jopa Piitu joutui ponnistelemaan siellä juostessaan. Vauhtiahan se ei estänyt, hidasti vaan vähän!


Piitulla on herkku!

... mutta Chicon herkku olisi niin paljon parempi!

Tämän viikon olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä, joten Piitu on joutunut tyytymään hihnalenkkeihin sekä pariin koirapuistoreissuun. Tiistaina keli oli vielä aika ihana ja aurinkoinen, joten saatiin puistosta pari kuvaakin räpsäistyä:

"Joko sais mennä juokseen...?"

Aina yhtä naiselliset ilmeet!

Treenaamaan ei tällä viikolla olla päästy juurikaan paria lyhyttä pyrähdystä lukuunottamatta. Iltaisin Piitu on ottanut taas paikallamakuita ruokakupin edessä, kestoja olen vaihdellut ihan lyhyistä yli minuuttiin. Ruokakupin edessä Piitu makaa kyllä ihan herkeämättä (kunhan kupissa on lihaa tai NEUta), korvat vaan liikkuu mutta kontakti on ihan täydellinen. Pitäisi kyllä ehkä miettiä jotain takapalkkaa tms. ulkotreeneihinkin...

Treeniä ja kavereita

2011-03-30T22:51:00.000+03:00

Tänään oli suunnitelmissa tehdä samankaltainen treeni kuin eilen. Ihanaa kun illat ovat niin valoisia, tuntuu että olisi saanut pari tuntia lisää vuorokauteen! :)

Töiden jälkeen melkein heti ulos siis ja treeni-ilme päälle. Huonosti vaan alkoi meidän tokoilut, kun ajattelin ottaa rauhallisen paikallaolon heti alkuun. Piitu nousi. Kun käskin uudestaan maahan, ei olisi millään halunnut mennä, piipasi vaan ja yritti lähteä pois. Käskin uudestaan eikä siltikään mennyt! Kolmannella käskyllä sitten meni maahan, makuutin hetkisen ja vapautin, mutta en palkannut. Nyt en sitten tiedä mikä oli ongelma, Piitulla oli taas haalari päällä (tosin eri haalari kuin eilen, ja ekaa kertaa nyt päällä), olisiko se voinut jotenkin hankaloittaa makaamista? Nouseminen voisi vielä mennä Piitun omaan piikkiin, mutta se että se ei olisi enää halunnut mennä uudestaan maahan oli tosi kummallista. Yleensä maahanmeno on kaikinpuolin vahva ja mieleinen juttu Piitulla, tänään se laittoi selän kyyryyn ja laski vähän perää, mutta kyynärät jäivät reilusti ylös vaikka käskytin maahan. Ihan ihme ufojuttuja taas, huomenna sitten makuutreeniä ilman haalaria.

Koska paikallamakuu ei onnistunut ollenkaan, päätin sitten että ei oteta myöskään liikkeestä maahanmenoa. JOS se tosiaan oli uusi haalari mikä hiersi tänään Piitua, niin en halunnut että mennään taaksepäin vielä tässäkin liikkeessä. Niinpä otettiin vaan liikkeestä seisomista. Meni ihan hyvin, tänään Piitu ei ollut ihan niin rauhallinen kuin eilen mutta pysyi sentään paikallaan vaikka liikuskelin vähän.

Seuraamista treenattiin tänään paljon ja se tuntuu nyt sujuvan aikas mukavasti! Otettiin useampi suora pätkä, joiden loppuun pysähdys ja perusasento. Alkuun en pa:ta tänäänkään vaatinut, vaan lähdettiin ihan vauhdissa eteenpäin. Kontakti oli kyllä tosi kiva ja pysyi, ihan ilman käsiapuja. Otettiin myös runsaasti täyskäännöksiä ja nimenomaan vasemmalle, eli käännyin ns. Piitua päin. Ekalla kerralla autoin käsiavulla, mutta siitä eteenpäin kaikki meni ilman. Ja tosi hienosti! Kontakti pysyi ihan superisti yllä koko käännöksen ja joka toistolla Piitu paransi omaa kropankäyttöänsä. Palkkasin yleensä heti käännöksen jälkeen.

Loppuun seuruutin vielä tosi pientä ympyrää, eli Piitu joutui koko ajan kääntymään mun vieressä. Tosi hyvää kroppatreeniä koiralle ja mikä parasta - kontakti oli ihan super koko ajan! Täyskäännökset ovatkin siis meidän bravuuri tällä hetkellä, ihan uskomatonta. :D Otettiin luoksetulon loppuasentokin ihan pari kertaa vielä läheltä. Jos en auta kädellä, Piitu jää omaan makuun vielä liian kauas. Tykkäisin että se tulisi ihan eteen, mieluummin vaikka liian tiiviisti kuin että jää etäälle.

Treenin jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa lenkille Annin ja Emman kanssa. Piitu oli kyllä niin innoissaan kun näki tutun partanaaman lähestyvän, eikä olisi millään malttanut käyttäytyä vaan tahtoi heti pusuttelemaan Emmaa. Piitun lemppari tyttöystävä. :) Lenkin jälkeen suunnattiin vielä Piitun kanssa koirapuistoon, minne tulivat myös Joonas, BJ ja Piitun pappa, eli isäni. Koirilla oli kivaa juosta taas tyhjässä puistossa ja Piitu oli innoissaan kun pappa heitti keppiä!

Puistoilun jälkeen käväistiin vielä nopeasti keskustassa katsomassa iskän uutta asuntoa. Piitu pääsi mukaan ja reippaana tyttönä käveli vieraaseen rappukäytävään, suunnisti heti raput ylös ja menipä vielä pimeään asuntoonkin ensimmäisenä! :D On kyllä niin ihanaa että Piitu voi viedä minne tahansa ja se on heti reippaana tutkimassa paikkoja. BJ taas pelkäsi uutta rappukäytävää niin paljon, että se piti viedä takaisin autoon.

Oli kiva ilta!

Hyvä treeni, hyvä mieli

2011-03-29T20:46:00.002+03:00

Tänään tein kerrankin oikein ja suunnittelin tokotreenin etukäteen. Lisäksi päätin, että olen rauhallisessa mielentilassa ja täysin zen, Piitu riehukoon ja huutakoon rauhassa, mutta tänään se ei sillä pääsisi pois treenistä.

Suunnitelma:
- Alkuun paikkamakuu, 1 min.
- Liikkeestä seis -treeniä, useampi toisto
- Liikkeestä maahan -treeniä, useampi toisto
- Seuraamista ilman perusasentoa alussa, käännöksiä
- Loppuun luoksetuloja eri etäisyyksiltä ja loppuasennon treenausta, muutama toisto.

Toteutus:

Mentiin ulos lumipyryä uhmaamaan lähiparkkikselle. Laitoin Piitulle kurahaalarin, mutta se ei onneksi haitannut treeniä niin paljoa kuin pelkäsin. Joskus Piitusta on vähän ikävä esim. istua haalari päällä, mutta tänään se ilmeisesti unohtui palkkaa havitellessa. ;)

Aloitettiin siis paikkamakuulla. Meni vinoon, mutta istui kyllä ennen maahanmenoakin jo vinossa, koska en vaatinut perusasentoa vaan ihan istumisen. Pysyi kuitenkin paikallaan ihan hyvin eikä valahtanut edes toiselle lonkalle. Pysyin ensin ihan lähellä edessä ja kävin palkkaamassa pari kertaa, sitten otin vähän enemmän etäisyyttä ja palasin palkkaamaan taas. Yhden kerran loppuvaiheessa Piitu piippasi ihan lyhyesti ja oli vähän levottoman oloinen. Jotenkin en yhtään luota sen paikallaan pysymiseen tällä hetkellä... koko ajan se on sen oloinen, että voisi nousta. Lisää treeniä vaan siis.

Liikkeestä seisomista otettiin ensin vauvatreeninä, eli pakitin Piitun edessä ja pysäytin käsiavulla. Tänään P pysähtyi ihan älyttömän särmästi ja nopeasti, hienoa. Yhden kerran tuli askeleen vastaan, mutta muuten pysyi myös paikallaan hyvin. Parin toiston jälkeen siirryin Piitun vierelle ja pysäytin siitä käsiavulla. Sujui ihan yhtä hyvin, eli voidaan varmaan nyt unohtaa se edessä peruuttelu! Piitu oli jo tässä vaiheessa mukavassa mielentilassa, seisoi kaikessa rauhassa eikä nuuskinut ympärilleen. Pystyin liikkumaan taaksepäin ja jopa menemään Piitun sivulle, silti pysyi. Aikaisemmin jos menin Piitun sivulle, se istui heti tai lähti liikkeelle.

Liikkeestä maahanmenossa oli yllättäen vähän ongelmia. Ensimmäisellä toistolla meni hienosti ja nopeasti maahan, toisella kyynärät jäi ensin ylös ja kolmannella toistolla istui! Pöh, en tiedä käskytinkö jollain oudolla äänensävyllä vai mitä, mutta ikävää kuitenkin. Istumisen jälkeen helpotettiinkin sitten, eli pysähdyin ja käskin maahan. Sen jälkeen taas normaalisti eli lyhyt seuruupätkä ja maahan. Näitä tehtiin useampi ja oli ihan hyvä. Tänään jatkoin matkaa P:n maahanmenon jälkeen muutaman metrin ja palasin sitten vierelle. Palkkasin joka kerta myös sivulta maahan pari kertaa ennen vapautusta. Eipä Piitu kyllä enää ennakoi perusasentoon tulemista. :)

Seuraamista sitten... Aluksi pidin oikeaa kättä apuna rinnan korkeudella, mutta jätin sen lopulta pois. Piitu oli ihan älyttömän hieno ja keskittynyt! Seuraaminen oli oikeasti tiivistä ja kontakti pysyi ja pysyi! Otettiin lähinnä suoria, joiden loppuun pysähdys ja perusasento. Piitu istui joka kerta, palkkasin ja jatkettiin matkaa. Yhden kerran erehdyin kehumaan sitä innostuneesti ja Piitu pomppasikin samantein mun naaman korkeudelle ja alkoi vähän äännellä. Eli ei enää ylitsevuotavia suullisia kehuja, ne kiihdyttävät liikaa. Lopun palkkasin vaan namilla ja olin hiljaa, korkeintaan sanoin "hyvä" rauhallisesti. Oli muuten ihan älyttömän hienoa menoa! Vaikea oli pidätellä kehuja, koska Piitu teki oikeasti ihan liikuttavan hyvät seuruut tänään. :) Käännöksiä tehtiin ehkä kaksi, molemmat vasemmalle ja ne olivat vähän huonot.

Lopussa luistin suunnitelmasta sen verran, että ei otettu kuin ihan pari luoksetulon loppuasentoa tosi lyhyestä matkasta. Piitu oli niin hyvän ja keskittyneen oloinen, että lopetettiin siihen hyvään fiilikseen. Mentiin sitten kävelylle ja vielä puistoon vähän rallaamaan.

Tänään siis sekä ohjaaja että koira tuntuivat olevan hyvinkin zen... Vaikuttaakohan asiaan se, että tänään ei tehty yhtään "kunnon" perusasentoa? Yleensä aloitetaan treenit pa-treenillä ja se tosiaan kiihdyttää Piitua. Tänään aloitettiin rauhallisella paikkamakuulla ja jatkettiin treeniä siitä. Täytyy katsoa ja tehdä seuraava treenikin samaan tyyliin...

Kivaa oli kyllä treenata tänään yhdessä Pippiksen kanssa. :) Tämän siivillä jaksetaan taas pitkään!

Viikonloppu jokainen

2011-03-28T18:19:00.000+03:00

Tutuissa merkeissä sujui meidän viikonloppu. :) Lauantaina oltiin Pikku-Muolaassa BJ:tä ja Chicoa juoksuttamassa. Piitu oli jostain syystä tosi kärttyisällä tuulella varsinkin Chicoa kohtaan ja ajoi sen koko ajan kauemmas. Chico-raukka ei tehnyt mitään väärää, Piitu nyt vaan oli narttumaisella tuulella ja päätti että parempi äristä ihan varmuuden vuoksi. Ärsyttävää käytöstä, en tykkää yhtään. Pakko yrittää puuttua siihen, ei meillä ole kohta yhtään kavereita (tosin urokset nyt tuntuvat sietävän mitä vaan Piitulta).

Sunnuntaina päivällä käytiin Piitun kanssa kahdestaan meidän lähipuistossa ja Piitu pääsi juoksemaan irti. En ottanut kameraa mukaan ja kyllä harmitti, ilma oli ihanan aurinkoinen ja neidin villivarsamaiset liikkeet olisi ollut kiva ikuistaa! :) Piitusta näkee kyllä että se nauttii ihan joka solullaan kun pääsee vapaaksi... Ja yön aikana sitä ehtii keräämään aikamoiset energiat talteen, oli taas sen verran vauhdikasta menoa.

Viiden maissa suunnattiin vielä koirapuistoon Joonaksen ja BJ:n kanssa. Kivaa oli ja koiratkin tiesivät jo puolimatkassa minne ollaan menossa. Vinku- ja piippauskonsertti takapaksissa oli aika uskomaton.

Piitun keppi!

Joonas yrittää varastaa kepin! (Piitulla BJ:n verta poskessa...)

Ooo! Puussakin oli hyvä keppi.

Perinteiset painit (joissa ei yleensä kyllä veri lennä).

Piitu vaanii...


... ja saalis on jähmettynyt paikalleen.

Kaveritokoa ja uusi puistotuttavuus

2011-03-25T23:24:00.000+02:00

Viikko on taas tähän asti kulunut aikamoisessa hujauksessa.

Tiistaina lähdettiin töiden jälkeen Mustialaan tarkoituksena treenailla tokojuttuja Boriksen ja Sannan kanssa. Koirilla oli taas paljon omaa kivaa takapaksissa... Mukavasti Piitulla nousee kierrokset aina autossa istumisesta. Hassua kyllä, se ei yleensä ulvo tai ääntele jos itse olen ratissa ja se on ainoa koira kyydissä. Jos taas istun pelkääjänpenkillä ja autossa on toinenkin koira, pitää neiti omaa konserttiaan. Kieltäminen tai huutaminen ei paljoa auta, pitäisi kai hankkia joku pitkä keppi millä tökkiä Pipaa hiljenemään. ;)

Boris sai ensimmäisen treenivuoron ja Piitu odotteli autossa sen aikaa. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Piitun kierrokset olisivat katossa ja niinhän ne olivatkin. Kauhea huuto ja riuhtominen joka suuntaan. Hetki sitten hengiteltiin "kentällä" ja odoteltiin että neiti alkaisi ottaa kontaktia. Sanna auttoi ystävällisesti naksuttelemalla, kun oma naksu jäi kotiin. On kyllä muutenkin tosi kiva treenata kun joku muu katsoo vierestä ja hoitaa naksauttamisen, itse saa vaan keskittyä tekemiseen ja koiran palkkaamiseen naksun jälkeen. Piitu rauhoittui jonkin verran muutamien minuuttien huutamisen jälkeen ja sainkin palkattua sitä useasti. Sivulletulokutsu sai neidin kuitenkin taas huutamaan. Olen aikaisemminkin miettinyt, että perusasentoon tulo tuntuu jostain syystä kiihdyttävän Piitua ihan älyttömästi. Kokeiltiin liikkeelle lähtöä ihan ilman perusasentoa, eli lähdin liikkeelle ja Piitu seurasi, pysähdyin ja Piitukin istui sivulle nätisti. Eli joku siinä sivulletulossa mättää tällä hetkellä...

Piitu pääsi tekemään myös eteenmenoa, joka toimi tälläkin kertaa aika hyvin hermojen rauhoittajana. Sannalla oli tuttu keltainen kuppi, jonka luokse Piitu syöksyi hienosti. Luoksetuloakin otettiin, tosin ihan vauvatreeninä eli Sanna piti Pipaa kiinni ja itse tanssahtelin innostavasti kauemmas, kutsuin ja lähdin juoksemaan karkuun. Outo tilanne taisi vähän hämmentää Piitua, koska jouduin kutsumaan sitä parikin kertaa. En varmaan ole ikinä aikaisemmin joutunut antamaan luoksetulossa useampaa käskyä... Ihan hassua, mutta en usko että meillä mitään ongelmaa on sen suhteen. Luultavasti neiti oli tosiaan vaan hämmentynyt kun ei tehty kuten normaalisti. :)

Jatkossa taas lisää treeniä erilaisissa paikoissa! Itse outo paikka ei tunnu olevan Piitulle se ongelma, vaan siellä rauhoittuminen kun ensin ehtii kierrokset nousta autossa. Täytyy varmaan seuraavilla kerroilla varustautua niillä korvatulpilla ja ottaa ihan järkähtämätön asenne: Mitään ei tapahdu, jos Piitu huutaa tai haukkuu. Se ei saa päästä pois tilanteista riehumalla, vaan tekemällä mitä pyydetään. Ja mitä nopeammin se tekee pyydetyn asian, sitä nopeammin se vapautetaan... ehkäpä se vielä saadaan neidin kovaan kalloon taottua. :) Treeneistä jäi kaikesta huolimatta kuitenkin ihan hyvä fiilis, Piitu pystyy kyllä rauhoittumaan ja toimimaan loppujen lopuksi, pitää vain saada se puoli koirasta esiin!

Treenin jälkeen koirat pääsivät palkaksi juoksemaan Mustialan pelloille. Saatiin niskaamme ihana lumipyry, mutta koirilla oli taas kivaa! Tällä kertaa hanki ei kantanut edes Piitua, joten koirat pysyttelivät pääosin tiellä, jossa ne saivat kuitenkin kunnot kiihdyttelyajot aikaiseksi.

Tänään käytiin taas koirapuistoilemassa BJ:n ja Joonaksen seurassa. Koirat saivat juosta tyhjässä puistossa ihan rauhassa yli puoli tuntia, kunnes saatiin uusi kaveri. Meidän suureksi ihastukseksi uusi kaveri oli valkkari! Lyhytkarvainen Fiona on samalta kasvattajalta kuin Piitukin ja muistutti kyllä käytökseltään meidän neitiä. :) Kovin pieneltä vaan näytti Piitun vierellä... Mutta oli tosi mukavaa nähdä toinen valkea piiiitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia! Toivottavasti treffataan tätä neitiä vielä uudestaankin.

Ps. Kevään ekoille TOKO- ja agilitykursseille ilmoittauduttu! Wuhuu, tahdotaan jo treenaamaan kunnolla.

Keväinen sunnuntai

2011-03-21T23:47:00.001+02:00

Sunnuntaina oli mitä ihanin aurinkoinen ja lämmin ilma! Nukuttiin Piitun kanssa niin pitkään kun unta vain riitti (jostain syystä emännällä sitä riitti aika paljon enemmän kuin touhupylly-Pippiksellä, mutta onneksi typy malttoi tulla makoilemaan viereen kiltisti!) ja mentiin sitten ulos nauttimaan auringosta. Piitulla oli kovin kevättä rinnassa ja se leikitti itseään puistossa. :)

Keppiä voi heittää myös itse, jos ihmiset on tyhmiä eikä heitä.

Koira on liian nopea kameralle!

Heitä?

Heitä??

Tässä mä poseeraan, tuulikone vaan puuttuu.

Piitu sai juosta ihan rauhassa melkein tunnin, pari satunnaista ihmistä käveli meidän ohi, mutta me ei välitetty niistä eikä ne meistä. :) Hyvää treeniä saatiin taas, kun Piitu pinkoi tosi upottavassa hangessa. Ja mikä parasta, ihan omasta tahdostaan se siellä iloitteli, en heittänyt edes keppiä tällä kertaa!

Vähän naksuteltiin myös noutokapulajuttuja. Ihan lyhyesti vaan ja sunnuntai-fiiliksellä, ja hyvinhän se sujui. Lukuunottamatta piippauskonserttia joka alkaa samantien kun otan kapulan ja naksun käteen...

Edelleen valkoista

2011-03-21T23:24:00.000+02:00

Luminen ja märkä lauantai Pikku-Muolaassa.

BJ:n loikka!

Piitu lähtee vaan karkuun, koska yrittää suojella herkkuaan.

Vaihteeksi taas painia.

Piitun hyökkäysloikka BJ:n näkökulmasta...

Nomnom!

Chico ei tunnu eksyvän kameran eteen yhtä usein kuin nämä kaksi riehupetteriä, mutta kyllä sekin siellä mukana temmelsi!

Toiminnallista arkea

2011-03-15T21:57:00.002+02:00

Eilen käytiin Piitun kanssa ottamassa pienet tokotreenit taas pihalla. Aloitettiin pepputreenillä eli perusasennoista ja palkkailin aika paljon myös ihan kontaktista. Sitten lyhyitä seuraamispätkiä, joihin perusasento loppuun. Kontakti pysyi ihan hyvin yllä, mutta koira jäi edelleen liiaksi sivuun. Jäävistä otettiin ensin seisomista, nyt P alkaa jo ihan nätisti pysymään paikallaan vaikka otan askeleen tai pari taaksepäin. Seisomista otin ihan niin, että itse peruuttelin Piitun edessä. Maahanmenoa taas tehtiin pienen seuraamisen jälkeen. Piitu meni nopeasti ja tarkasti maahan, ja pysyi siellä vaikka jatkoin matkaa eteenpäin. Malttoi myös odottaa vapautusta eikä ennakoinut, tähän on selkeästi auttanut se, että palkkaan aina sivulle palattuanikin Piitua maahan enkä ota perusasentoa enää siihen loppuun kisamaisesti, vaan vapautan suoraan maasta.

Tänään oli taas mukavan toiminnallinen päivä. :) Aloitettiin aamupäivällä tokovalmennuksen merkeissä. Piitu pääsi ensimmäisenä hommiin ja otti taas aluksi tuntumaa noutokapulaan. Aluksi vaan kosketuksia, sitten otti jo ihan itse sen suuhun, mutta tiputti kyllä samantien. Tassullakin vähän kokeili läpsiä kapulaa, että josko sillä saisi vähän leikkiä...

Sitten päästettiin koira remmistä ja katsottiin kuinka kauan neiti jaksaa tällä kertaa rällätä ympäri kenttää. Aika kauan jaksoi ja kun hanki vielä kantoi mukavasti, niin mikäs siinä oli juostessa. Hauskasti kyllä välillä vilkuili meidän suuntaan ja odotti selkeästi että kutsun sen luokse. Kutsua ei kuitenkaan heti tullut, vaan palkattiin neitiä kun se päätti omatoimisesti tulla luokse. Lopuksi kyllä kutsuin sitä heti kun se katsoi meihin päin, muuten varmaan seisottaisiin vieläkin siellä kentällä Piitua odottamassa... ;)

Näin se rällästi, kivaa oli!

Myös lyhyttä seuraamispätkää otettiin, paljon käännöksiä ja jos koira tipahti vauhdista, jatkoin itse matkaa namien kanssa. Tämä pitäisi takoa nyt ohjaajalle kalloon: matka jatkuu ja nampat loittonevat -> koira tulee hyvin nopeasti takaisin vierelle kun oppii että namia saa vain vierellä. Nytkin Piitu tuli nopeasti takaisin, eikä lähtenyt edes hangille rallaamaan vaikka tilaisuus oli.

Niin vinossa, mutta tänään en saanut puuttua siihen. ;)

Otettiin jopa täyskäännöksiä pitkästä aikaa, ensin käännyin oikealle eli poispäin koirasta mutta myös Annen kehotuksesta vasemmalle, eli koiraa päin. Käännökset menivät oikeastaan hämmentävän hyvin, ottaen huomioon että ne ovat olleen aika paitsiossa kun olen keskittynyt hinkkaamaan vain suoraa pätkää. Seuraamiset meni tänään muutenkin ihan ok, luultavasti koska en itse "ehtinyt" oikeastaan edes miettiä asiaa sen kummemmin. Anne käskytti että liikkeelle ja mehän mentiin! Koitin lähinnä palkata runsaasti ja kuunnella samalla Annen neuvoja, vinosta perusasennostakaan ei kuulemma tarvinnut tänään välittää. Tekee hyvää siis meikäläiselle toimia melkein ilman aivoja, mitään turhautumista en tuntenut. ;)

Kaikki ylläolevat kuvat ottanut Sanna Eeva.

Piitu pääsi myös tekemään eteenmenoa piiitkästä aikaa. Lainattiin Borikselta keltaista ruokakuppia, jonka kanssa Anne meni ensin parin metrin päähän ja lopulta kentän toiseen päähän. Ei hetsattu, vaan Anne kiinnitti Piitun huomion kuppiin ja samalla kun laski sen maahan, irrotin Piitun hihnasta ja sanoin "eteen!". Piitu lähti kuin tykin suusta kupin luokse joka kerta! Oma tehtäväni oli ehtiä Piitun luokse ennenkuin neiti ehtii tyhjentämään sen lihapullista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi P pysyi hienosti kupilla odottamassa lisäpalkkaa. :) Eli jatkossa eteenmenotreeniä ruokakupin kanssa ja ei hetsausta.

Ihme kyllä, eteenmenoharjoitus rauhoitti Piitua aika lailla ja meidän osuuden loppupuolella se oli jo ihan mukavan tuntuinen ja keskittynyt treenikaveri. Tätä mielentilaa haetaan ja toivottavasti sen saavuttaminen nopeutuu mitä useammin päästään Annen kentälle treeneihin... Kokonaisuudessaan hyvä mieli jäi ja treeni-into kasvoi taas harppauksen! :)

Sitten koitti päivän fyysinen treeni eli mentiin Elonkiertoon ja hienosti hommia tehneet piskit pääsivät nauttimaan vapaudesta. Meillä on kyllä kahdella viime kerralla käynyt uskomattoman hyvä tuuri säiden suhteen, tänäänkin oli aivan ihana auringonpaiste joka lämmitti juuri sopivasti! Käveltiin mukava lenkki koirien juostessa ympärillä.

Tossua naamaan!

Ulkoreippailun jälkeen suunnattiin Boriksen ja Sannan luokse vielä kahvittelemaan ja höpöttämään koirajuttuja. Koirat osoittivat uskomatonta kestävyyttä painiessaan lähes tauotta koko parituntisen, minkä siellä vietimme. Hetken ne malttoivat makoilla paikoillaan, mutta sitten sama meno jatkui taas. Ihme jos kummastakaan ei löydy yhtään hampaan- tai kynnenjälkiä! Kiitos emännälle ja nelijalkaiselle isännälle kun saatiin tulla, oli kivaa!

Sopuisasti samalla vesikupilla!

Pystypaininäyte

Ehdittiin Piitun kanssa kulkea kotimatkaa pari minuuttia, kun kutsu kävi jo koirapuistoon. Lähdettiin sitten kun ilmakin oli niin ihana, kerrankin siitä tuli nautittua kunnolla. Piitusta irtosi puistossakin vielä pienet spurtit, niistä vähän todistusaineistoa alla :)

Puistosta suunnattiin kaupan kautta kotiin ja nyt jaloissa lepäilee niin kovin rauhallinen koira. :) Loistavaa, lisää tällaisia päiviä!

Piitun sunnuntaipuuhat

2011-03-13T22:05:00.001+02:00

Nemin ulkoilun jälkeen oli Piitun vuoro päästä lenkille ja tekemään vähän hommiakin! Mentiin siis taas parkkikselle tokoilemaan raksupalkalla.

Otettiin seuraamista aina muutama askel kerrallaan ja pitkästä aikaa jopa pari käännöstä. Piitu on edelleen liian takana ja ottaa niin älyttömän helposti liikaa etäisyyttä. En tiedä vaikuttiko palkkakäsi, kun palkkasin taas pitkästä aikaa vasemmasta kädestä. Oli kyllä muutenkin taas haasteelliset seuruutreenit, kun Piitua houkutteli lumikasat paljon enemmän. Yhden kerran se häipyikin kesken kaiken syömään lunta. Siistiä.

Liikkeestä pysähtymistä ja seisomista treenattiin taas ihan helpoilla harjoituksilla ja palkkasin runsaasti heti pysähtymisen jälkeen. Yhden kerran P pääsi taas liikahtamaan eteenpäin, sen kanssa täytyy olla niin tarkkana. Pitäisi nyt todella takoa neidin kalloon että tässä ei liikuta. En edelleenkään ottanut paljoa etäisyyttä, vaan pysyin ihan edessä ja lopussa otin askeleen taaksepäin.

Loppuun taas paikallamakuu. En katsonut yhtään aikaa, mutta veikkaan pituudeksi jotain minuutin luokkaa. Palkkasin aika paljon ja olin parin metrin päässä. En edelleenkään käännä Piitulle selkääni kun käyn palkkaamassa, vaan palaan taaksepäin peruuttamalla. Tällä kertaa ei onneksi osoittanut mitään nousemisen merkkejä ja pysyi paikallaan tarkkaavaisena. Tosin meni maahan vinoon, oli ilmeisesti ollut perusasennossakin sen verran vinossa ja kenossa muhun päin. Tällä kertaa en puuttunut asentoon, vaan palkkasin vaan kestävyyttä.

Tokoilun jälkeen käytiin kävelyllä ja jouduttiinpa treenaamaan taas vähän hihnassa kävelyä. On tullut kyllä selväksi, että Piitun hihnakäytöstä pitää ylläpitää koko ajan. Remmissä lenkkeily on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle kun ollaan päästy koirapuistoilemaan ja juoksemaan vapaana reilusti... ja se näkyy vetämisenä. Tänään sain seisoa useita minuutteja putkeen paikallani, kun odottelin että neiti löysää remmiä ja tulee viereeni. Joissain asioissa tuo koira osaa olla NIIN kovapäinen! Kyllä se katsoo silmiin ja useasti, mutta olen päättänyt että se ei riitä vaan sen on myös tultava taaksepäin.

Lenkin jälkeen Piitu pääsi vielä hetkeksi juoksemaan vapaana meidän lähipuistoon. Heittelin sille loput raksut taskusta lumihankeen ja neiti pääsi lempipuuhaansa, eli käyttämään nenäänsä.

Pakollinen poseerauskuva.

Kun Nemi kävi ulkona

2011-03-13T21:31:00.000+02:00

Käytiin Nemppukatin kanssa tänään vähän ihmettelemässä ulkoilmaa. Neiti on käynyt ulkona viimeksi joskus kesällä, joten märkä lumi oli melkoinen ihmetyksen aihe. :) Nopeasti Nemi kuitenkin rohkaistui tulemaan pois sylistä ja kävelemään varovasti eteenpäin.

Hui, jännää!

Kummituseläin! Kaikki karvat pystyssä...

Nemiä alkoi aika nopeasti ällöttämään kun tassut kastuivat lumessa. Taidetaan mennä ulkoilemaan seuraavan kerran keväämmällä, kun lumet ovat sulaneet ja aurinko paistaa! ;)

Hyi! Ällöä, tassut kastuu.

Perinteiset lauantaiulkoilut

2011-03-13T21:17:00.001+02:00

Lauantaina päästiin pienten käynnistymisvaikeuksien (autot on perseestä) jälkeen iltapäivällä taas mummalaan koiria juoksuttamaan. Vaikka ilma on keväinen ollut jo hetken aikaa, oli takapihalla vielä kunnon kinokset!


Ihana auringonpaiste!

Sisällä kuin ilmaa, ulkona namia!

Kivaa oli! Ja Piitulta terkkuja Pappalle, tässä niitä kuvia mitä odottelit. :)

Parin päivän touhut

2011-03-11T22:13:00.005+02:00

Lenkkeiltiin keskiviikkona Boriksen ja Sannan kanssa. Piitu on ilmeisesti lahjakkaasti unohtanut miten remmissä kävellään, kun mukana on kaveri ja veto oli sen mukaista. Ikävää, kun suurin osa omasta energiasta menee koiralle ärjymiseen ja sehän ei ole mitenkään kannattavaa. Piitu paskat nakkaa siitä huudanko, laulanko vai tanssinko siinä vaiheessa kun hän haluaisi vain paahtaa eteenpäin. Lisää kaverilenkkitreeniä siis - ja lenkittäjälle kärsivällisyyttä!

Lenkin päätteeksi koirat pääsivät taas Boriksen takapihalle rallattelemaan ja kivaa oli! Kotimatkalla törmättiin pupuihin pitkästä aikaa. Ensimmäisen ehdin näkemään ennen Piitua ja se ampaisikin meitä pakoon. Toinen yllätti meidät risteyksessä, Piitu kulki remmissä ehkä metrin edelläni ja pääsi ottamaan kunnon loikan pupua kohti. Pysähtyi kuitenkin onneksi kun ärjäisin, mutta jo siinä sekunnin aikana kierrokset ehtivät nousta sen verran, että kävelystä ei meinannut tulla mitään. Kolmas pupu tuli vastaan seuraavassa risteyksessä ja pinkaisi kuin kiusallaan ihan suoraan meidän nenän edestä. Kunnon kiihdytysajot siis... puputreenin kannalta kaikki meni oikeastaan tosi huonosti. En ehtinyt yhtään valmistautua, namit oli tiukasti taskussa ja Piitukin löysässä remmissä edelläni. Toivottavasti ei menty hirveästi taaksepäin treenissä, mutta senhän näkee vasta kun pupuja taas seuraavaksi nähdään.

Torstaina lenkkitreenit jäivät väliin ja suunnattiin BJ:n sekä Joonaksen kanssa koirapuistoon.

Tänään aktivoiduttiin taas tokon merkeissä. Ja meillä oli pitkästä aikaa taas hyvänmielen treenit. :) Piitu oli ihan mukavalla tuulellä, äänteli kyllä jonkin verran, mutta alan kai jo suodattamaan sitä pois. Harkitsin kyllä jo korvatulppiakin, mutta katsotaan nyt vielä... Treenipaikkana meillä toimi taas naapuritalon parkkipaikka, missä lumipenkat olivat suurin häiriö tällä kertaa. Piitu olisi kovin halunnut mennä kaivelemaan lumikasoja ja sinne se saikin sännätä aina vapautuksen jälkeen. Vähän erilaista palkkaamista siis namien lisäksi. ;)

Aloittiin peppu- eli perusasentotreenillä. Piitu tulee edelleen niin herkästi vinoon varsinkin jos se on edessäni ja kutsun siitä. Jos otan askeleen sivulle, se korjaa asennon tosi hienoksi. Tästä tosin seuraa se ongelma, että Piitu ei sitä itse aktiivisesti korjaa. Muuten perusasennot oli tänään ihan hyvät ja supernopeat.

Seuraamistakin otettiin taas pienen tauon jälkeen. Pidin namia oikeassa kädessä ja kättä olkapään kohdalla, eli helpotin aika lailla. Piitu oli kuitenkin kivan innokas, eikä ottanut hirveää etäisyyttä vaikka nami olikin periaatteessa aika kaukana. Istui myös heti kun liike pysähtyi. Paljon sen vaan kaipaa vielä tekemistä, jospa saataisiin Annelta taas uusia vinkkejä kunhan päästään valmennukseen.

Liikkeestä seisomista ja luoksetulon loppuasentoa otettiin molempia tosi helpotettuina versioina. Seisomisessa on edelleen vähän ongelmia, joten olen ottanut nyt hieman takapakkia sen kanssa. En enää ota paljoakaan etäisyyttä kun Piitu on pysähtynyt, se lähtee niin helposti liikkumaan siitä. Tänään lähinnä seisoin sen edessä ja palkkasin, lopulta otin askeleen tai pari takaperin ja palkkasin taas.

Lopuksi vielä paikallamakuu. Tässäkin ollaan palattu taaksepäin ja koitetaan rakentaa Piitulle uudestaan sitä varmaa paikkamakuuta. Seisoin noin puolentoista metrin päässä Piitun edestä ja palkkailin aika ahkerasti. Häiriötä oli yhden autoaan pakkaavan pariskunnan muodossa ja hieman neidin pää kääntyilikin, mutta palkkasin ja kehuin aina katsekontaktista. Loppuvaiheilla Piitu alkoi osoittaa vähän nousemisen merkkejä, se piippasi ja vaihtoi vähän asentoa. Ehdin onneksi sanoa painokkaasti "maahan", joten nousemisen sijaan Piitu painoi päänsä alas ja jäi paikalleen. :) Kehuin sitten runsaasti ja kävin vapauttamassa. Kerrankin osasin lukea merkkejä ajoissa!

Piitu on nyt muutenkin ottanut useampana päivänä kotona paikkamakuuta ruokakupin edessä. Tosi lyhyitä pätkiä ja olen seissyt ihan vieressä, tarkoituksena on ollut vain saada Piitulle lisää kärsivällisyyttä ja onnistumisia. Ja ruokakupissa pitää toki olla jotain muuta kuin raksuja, muuten palkka ei ole kohdallaan ja Pipaa ei kiinnosta.

Mukavinta tämän päivän treeneissä oli kuitenkin Piitun hyvä asenne tekemistä kohtaan. Se oli alusta alkaen innokas ja haki koko ajan kontaktia. Kun vapautuksen jälkeen lähdin kävelemään toiseen suuntaan, tuli Piitu perässä eikä heti karannut keskisormi ojossa jonnekin. Kiva fiilis siis jäi, vaikka jokaisen treenikerran jälkeen tuntuu, että tekemistä ja treenattavaa olisi koko ajan vaan enemmän...

Mutta kyllä se tästä, kunhan päästään taas ryhmiin treenaamaan ja osaavien silmien alle. :)

Koirapuiston vakiräyhät

2011-03-07T21:48:00.013+02:00

Käytiinpä taas tänään Joonaksen ja BJ:n kanssa koirapuistossa maanantain piristykseksi.

Piitun ja BJ:n painileikit ovat aina melkoisen äänekkäitä ja välillä mietitäänkin Joonaksen kanssa, että koska joku soittaa poliisit koiratappelua todistamaan. ;) Aina saa selittää ihmisille, että "nää on tuntenut kahdeksanviikkoisista asti ja näin ne leikkii!" samalla kun koirat hyökkivät toistensa kurkkuihin hampaat irvessä ja räyhäävät.

Räyh!

Piitusta on myös erityisen hauskaa päästää BJ ylös ja vähän karkuun, ottaa sitten vauhtia ja ajaa sitä täysillä päin ja niitata maahan. Reilu kaveri! BJ:tä ei onneksi haittaa, se hakee lisää ja provosoi Piitua roikkumalla sen turkissa.

"Kutsuiko joku?"

Lopuksi piti ottaa vielä poseerauskuvia. Hyvähän siitä tuli:

Normilauantai

2011-03-07T20:58:00.015+02:00

Uuden tietokoneen myötä kuvien siirtäminen kamerasta koneelle helpottui huomattavasti ja se näkyy nykyään kuvien määrässä... Taas olisi viikonlopulta hirveä määrä kuvia!

Oltiin siis taas lauantaina mummalassa Pikku-Muolaassa. Sää oli ihan mukavan keväinen, vaikka takapihalle aurinko ei valitettavasti enää loppuiltapäivästä paistanut.

Narupallo oli pop!

Siitä tuli tietenkin Piitun omaisuutta.

Piitu hakee, BJ peesaa, Chico jää mieluummin odottamaan.

BJ:tä ei enää kiinnosta, Piitu jaksaa.

Ja jaksaa.

Lyhyeksi jäänyt vetokilpa.

Harmi kyllä, mikään koira ei koskaan tosissaan vetänyt Piitun kanssa narua/keppiä tms. Useimmat jaksavat hetken roikkua kiinni, mutta luovuttavat hetken päästä. Piitu osaa kyllä vakuuttavasti uhkailla arimmat kilpailijat pois murisemalla, mutta osa selkeästi luovuttaa kun ei vaan jaksa kiinnostaa enää. Piitua kiinnostaa, se ei ole ikinä päästänyt ensin irti. Olisi joskus hauska nähdä miten pitkään vetoleikki kestäisi, jos vastassa olisi joku yhtä jästipäinen koira. :)

Uusin taktiikkani on ottaa kaikki meillä nurkissa lojuvat luut mukaan mummalaan. Siellä ne jaksavat kiinnostaa jopa Piituakin nirsompaa BJ:tä! Tällä kertaa kaikille oli tarjolla naudan savustetut nilkat. Piitu kanniskeli omaansa aluksi vain edestakaisin, ennen kuin malttoi pysähtyä vähän maistelemaan sitä.

Puoliksi syöty luu tuli takaisin kotiin ja Piitu söi sitä vielä illallakin! Wuhuu, pieniä iloja. :)

Käytiin hakemassa etupihalta vähän auringonsäteitä neidin punaiseen nenään!

Pulkkamäkeä ja jääkiihdyttelyä

2011-03-02T23:00:00.017+02:00

Eilen tiistaina vietin vapaapäivää ja suunnattiinkin taas Joonaksen ja koirien kanssa äidille (eli mummalaan!). Syötiin kunnon aamupala ja lähdettiin yhdessä koko konkkaronkka (5 ihmistä ja 3 koiraa) pulkkamäkeen! Piitu veti Jadea pulkassa koko kävelymatkan, itse pitelin liinasta välissä ja autoin vähän, varsinkin liikkeellelähdöissä. Meiltä puuttui joustokappale pulkan ja Piitun välistä, joten koitin hillitä nykäyksiä. Tosin loppumatkasta jouduin jo hillitsemään vähän Piitun menoa, neiti olisi painellut nättiä ravia ellen olisi hidastanut. ;) Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta kun Piitu vetää pulkkaa missä on painoa, joten otettiin ihan rauhallisesti.

Pulkkamäessä päästettiin koirat vapaaksi. Piitu paineli tietysti täysillä mäkeä ylös ja alas, ja innostui vielä enemmän kun joku laski pulkalla! Kun vauhti pysähtyi, kävi neiti antamassa märän pusun laskijan poskelle ja lähti sitten taas juoksemaan mäkeä ylös.

Mäkeä ylös...

... ja alas!

Ja se pusu kaupanpäälle!

Piitu miettii osaako Joonas varmasti laskea pulkalla.

"Jospa mää kuitenki auttaisin..."

Piitu myös "oppi" vetämään pulkan takaisin mäen päälle. Ihan uskomaton koira, vähän apua ja paljon kehua - piski oppii minuutissa vetämään pulkan ylös.

Tässä mumma vähän avittaa.

Ja tässä vedetään jo ihan yksin!

Vähän erilaista vetoa.

Piitu käy hakemassa BJ;n, joka kävi vähän kauempana.

Parin tunnin mäenlaskun jälkeen kerättiin koirat kiinni ja käveltiin takaisin mummalaan. Piitulla tosin riitti virtaa pelmuta vielä takapihallakin, joten oltiin sitten vielä hetki pihalla.

Reippaan ulkoilun jälkeen koirat kuivattelivat kodinhoitohuoneessa ja ihmiset ahtoivat mahat täyteen ruokaa. :) Vietettiin muutenkin tosi kiva loppupäivä mm. Monopolya pelaten ja vielä vähän enemmän syöden! Koirat pääsivat sisälle syömään luita, Piitukin innostui mm. tavallisesta puruluurullasta sekä Chicon isosta savuluusta. Välillä piti pelätä parkettien puolesta, kun Piitu söi herkkuansa sen verran innokkaasti. Kivaa, että nirsolle maistuu luut edes joskus! Illalla koirat pääsivat taas takapihalle riehumaan, johan Piitukin oli jo hetken makoillut. Virtaa riitti taas ja tuli todettua, että onni on iso takapiha missä painella.

Kotimatkalle päästiin joskus iltayhdeksän maissa, emännän saunottua ja syötyä vielä kerran. ;) Oltiin molemmat tytöt kyllä aika puhki, hyvällä tavalla!

Tänään käytiin jäälenkillä Boriksen kanssa! Ehdittiin kohtuullisen valoisalla, vaikka vasta puoli kuuden maissa lähdettiin. Onneksi päivät pitenevät nyt kohisten. Olipa taas kiva katsella kun koiruudet saivat juosta sydämensä kyllyydestä, eikä tarvinnut koko ajan huudella niitä lähemmäs. Jäällä näkee sen verran pitkälle, että tällainen hermoheikko-omistajakin saa välillä rentoutua. :) Piitulla oli myös vähän räyhäenergiaa tallessa, yleensä se kaikki suuntautuu BJ:hin ja Chicoon, mutta tällä kertaa valitettavasti Bobokin sai osansa. Onneksi ihana Boris ymmärtää, että naisilla voi välillä olla vähän känkkäränkkäpäivä! Ja antoi Piitu myös pusuja Borikselle vielä ennen kuin lähdettiin kotiin, P vaan esittää vaikeasti tavoiteltavaa...

Sunnuntaipuistoilu

2011-02-27T20:58:00.008+02:00

Tänään käytiin taas koirapuistoilemassa Tomin ja Tiian kanssa. Ilma oli mitä ihanin, auringossa oli tuskin ollenkaan pakkasta. Kävelymatkalla koirapuistoon huomasinkin, että olin näköjään varautunut vähän kylmempään... tuli kuuma!

Tomilla oli kamera mukana, joten tulevaisuudessa on toivottavasti luvassa parempilaatuisia otoksia neidistä! Tällä kertaa omasta kamerasta löytyi vaan muutama kuva, se tuntui niin lelulta toisen kameran rinnalla... ;)

Piitu ja paparazzi.

Illalla naksuteltiin vielä kosketusalustaa ja kaukoja. Kosketusalusta alkaa olemaan jo tuttu juttu, mutta edelleen Piitu piippaa ja tuntuu turhautuvat jostain syystä niin kovin helposti. Käy kyllä koskemassa alustaa ja hakee heitetyn namin innolla, mutta takaisin palatessa pitää ääntä. Kiristää kyllä hermoja taas kiitettävästi.

Kaukoissa tehtiin maasta seisomaan nousemista ja takaisin maahanmenoa. Seisomaan nouseminen on tosi vahva (varmaan vahvempi kuin istuminen), maahanmenossa käytössä edelleen pieni "tökkäisy" namilla etujalkojen väliin. Menee kyllä hyvin maahan ja eri käskysanaa treenataan myös (normaalisti "maahan", tässä "down"). Pitäisi kyllä muistaa treenata myös sitä ns. helppoa osuutta, eli istumista ja maahanmenoa. Niissä pitäisi päästä pidentämään välimatkaa sekä aikaa käskyjen välillä. Nyt ollaan tehty vähän liikaa vain maasta seisomista ja seisomasta maahanmenoa, joten Piitu arpoo aina seisomisen vaikka pyytäisinkin istumaan.